Tervepä terve. Toimituksen itäpihan viikkovälitunti vietetään tässä seuraavaksi.
***
Monella välituntipihalla on palattu vähän kuin ajassa taaksepäin. Joissain kouluissa pidetään puhelimet kassissa tai puhelinparkissa myös välituntisin.
Väittävät, että lait eivät oikein pure, mutta näkyvätpä vaan purevan. Seuraavaksi voisi miettiä sääntöjä puhelimen käytön rajoittamiseksi autoa ajaessa.
Ennen ei ollut kaikki paremmin ja nostalgiakin on lähinnä sitä, että muistellaan kertojan kannalta hyviä asioita. Tunnustettakoon silti, että yritin eräänä päivänä muistella välitunteja silloin joskus, kun lähinnä oma puhelin oli vanhempien nimissä sekin ja sitä paitsi kotona johdolla seinässä kiinni.
Porukoissa kai silloinkin koulunpihoilla seisoskeltiin, mutta mistä vartin aikana kuusi kertaa päivässä puhuttiin, siitä ei ole jäänyt muistikuvaa. Eilisiltaisen Kummelinkin anti oli puitu jo ruokajonossa aika hyvin.
Tokko menee liikaa vikaan, jos veikkaa että ainakin loppuviikolla porukasta toiseen kulki tieto siitä, kenen luona ehkä olisi bileet lauantaina ja alkuviikosta siitä, kuka mitäkin oli viikonloppuna saanut aikaan. Mahtoivatko aiheet olla kummempia kuin opettajien ihmettely ja muu juoruilu, nähdyt elokuvat ja hankitut levyt ja muu, mitä ei ollut tarjolla nykyisenä tulvana.
Iäksi selvittämättä jää, kulkiko tieto pihan laidalta toiselle nopeammin kuin nyt, vaikka se ei puhelinmaston kautta käynytkään.
Eipä sillä, mieleen ei palaa sekään, missä lankapuhelin kotona tarkkaan ottaen oli. Sillä ei vielä pääse oman kotinsa osalta pitkälle, jos muistaa ihan varmasti, että Järvisillä se oli ulko-ovensuussa. Kännyköihin siirtyminen söi myös käytännöllisen vaikka kauhean kalusteen eli puhelinpöydän. Istuinosalla oli hyvä vetää saapasta jalkaan ja pöytäosalle kerätä rojua.
Ei mennä siihen, mitä meillä kotona nykyään on eteisessä seisovan pienen lipaston päällä.
Eikä muuten siihenkään, mitä muuta kouluajoilta ei muista.
Jostain otti silmään tämän päivän koululaisten harmittelu siitä, että ilman kännykkää ei muista lukujärjestystä eikä sitä, missä luokassa milloinkin pitää olla. Sittemmin jostain kai löytyi painettuja lukujärjestyksiä. Paperinen käyttöliittymä on monesti ylivertainen ja takavuosina paperin ja metallin liitto sitä vasta olikin. Tarkoitan, että lukujärjestyksen paikka oli ilmeisesti noin jokaisessa lapsiperheessä jääkaapin tai pakastimen ovessa magneetilla kiinni.
Ja muistaako sen sisällöstä sen enempää kuin välituntirinkien puheista? Ei muuta kuin että jollain luokalla oli liikuntaa perjantaiaamuna ja kasiluokalla taisi olla loppuviikosta kemian tai fysiikan kaksoistunti. Keväiseen iltapäivään sijoitettuna tämä paketti tarjosi makoisat unet, jos Pahkasika ja TM oli jo luettu.
Tunneilla pilkkimisen muisteleminen ei ole ylpeydenaihe jos ei nolostelunkaan. Jälkimmäistä oli ilmassa myöhemmin, kun numeroita piti alkaa hilata ylöspäin lukiopaikan varmistamiseksi. Kun biologiannumeron sai nostettua ysiluokalla kolmella pykälällä kevään aikana, harmitti: näinkö vähällä olisi saanut kohtuullisen arvosanan jo vuosi sitten.
Osa opista on joka tapauksessa tippunut matkalle. Päivänä eräänä olin valmis lähtemään muistitestiin, kun piti laskea kertolasku paperilla allekkain. Laskutavan mielestään muisti, mutta eipä muistanut: tulos oli alakanttiin ja niin selvästi, että onneksi hälytys kävi aivoissa. Sitten piti nöyrtyä ja kysyä kulman takaa apua. Siellä muistettiin.
Muistineuvola-ajankin peruin kun tajusin, että tarvittavat luvut olisi toki kertonut päässäänkin.
Kokeilumielessä piti testata jakokulmaakin. Mielessä oli lähinnä, että se on kuin iso mies vaatekaupassa: jotain pitäisi sovittaa johonkin ja ähke on kova. Touhusta ei tullut ilman Youtubesta löytynyttä opetusvideota sitten mitään eikä sen jälkeenkään.
Kuitenkin sitä jotenkin haluaisi pitää edes jonkin tuntuman asioihin, joita voi tehdä ilman kännykkää. Mitä näitä nyt sitten on laskemisen lisäksi; kirjoittaminen ja suunnistaminen ja kanssakäynti.
Joskus tietysti on ainakin töissä jakokulman osaamista tärkeämpää tuntea kadunkulmat tai kulmakunnat.
***
Yhdenkin tanhuan kohtalo on ratkeamassa. Vuosia puhuttu koirapuisto kylille on toteutumassa. Itäisiä vaikutteita ei tietenkään voi välttää. Moskovassa on kuulu Gorkin puisto, joka on päässyt niin kirjoihin kuin lauluihin ja elokuviinkin. Matalajalkaisten koirien peuhupaikka on corgin puisto.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
