Hyviä huomenia.
Toimituksen lounaisosaston auringossa-ahavoitumisosaston viikkoraportti levitellään tähän.
Toimeen siis.
***
Viimeinen neljä viikkoa onkin mennyt työnteon sijasta ihan muun parissa.
Ruokapuolestahan tämä pitää tietysti aloittaa. Jonkinmoiseen suosioon pääsi lennosta keksitty muunnelma lasagnesta.
Ensi alkuun rakennellaan tietysti hyvä tomaattinen jauhelihakastike. Kunnolla valkosipulia ja oman pihan oreganoa, ja antaapa muhia rauhassa. Jostain kaappaistun uunivuoan pohjille tuuman patja soosia, seuraavaksi kerrokseksi viipaloitua kesäkurpitsaa ja oikein ohueksi siivutettua uutta perunaa. Suolaa, pippuria, toinen kiskaisu soosia ja päällimmäksi juustoraaste kunnon mustaleimasta. Loppuviimeksi komeudelle annetaan uunihoitoa sen reilut puoli tuntia, tavoite on saada raaste hiukan ruskistumaan. Sinä aikana kypsyvät ne perunatkin.
Tässä on tietty grillaamiseen ja sen sellaiseen verrattuna sekin puoli, että koko homman voi tehdä valmiiksi jo viileämpään aikaan aamusta ja taas säästyi jokunen hikipisara myöhempään käyttöön.
***
Televisiokesän helmi liittyy tähän asiaan kuin itsestään. Yle Teema pisti näyttäen Jaakko Kolmosen ja Veijo Vanamon kesäkokkailua noin 40 vuoden takaa. Mustavalkoisissa pätkissä tahti on kauniisti sanoen verkkainen, jutustelu leppoisaa ja aineet yksinkertaisia. Toisaalta tehtävät ruoat ovat tämän päivän vakuumilihoihin tottuneesta silkkaa eksotiikkaa: munuaista hiilloksessa ja maksakuutioita kepinnokassa. Vielä 70-luvulle tultaessa tunnettiin elukasta muitakin osia kuin filee ja paisti.
Moniko vaihtaisi Atrillinsa maksakuutioihin – ehkä sietäisi.
***
Siinä taas on kyse väärinymmärryksestä kun joku kauhisteli, että telkkarissa oli tehty herkkuja mädistä ja tuoreista vihanneksista.
***
Mitä tulee tähän tällaiseen kulttuurivaihtoon noin muuten, sitähän tietty pystyy harrastamaan säästä riippumatta. Neliviikkoinen pätkä kielirajan tuolla puolen on sitä jo osaltaan. Muutama kauppareissu Taalintehtaalle on sitten tietysti jo kuin käynti jossain espanjalaiskylän satamassa, mutta se jää kesäflunssaiselta huomaamatta: kyse ei ole sen kummemmasta kuin että laiturilla seisoessa nokkaan tulee y hdestä suunnasta meren haju, toisesta dieselin ja kolmannesta valkosipulin. Täydestä menee.
Noin muuten aika lämpimiksi äityneessä säässä olisi jo pitänyt vaihtaa venekin nopeampaan, jo olisi mielinyt retkillä viilentyä. Kajuutassa katon alta käsin ajellessa oli vielä siedettävää, auringon alla ei senkään vertaa.
Viidentoista solmun ajoviima ei ihan riitä.
***
Mitä tulee hengenkulttuuriin noin muuten, Ruotsissa tämä osataan. Yksi saaga on tullut päätökseensä: Henning Mankellin Wallander- sarjan viimeinen teos piti lukea jo ennen juhannusta.
Kieltämättä, kieltämättä. Ei tämä sarjan paras kirja ollut, mutta sarjalle tärkeä päätös.
Se, miten hyvän hahmon kirjailija on luonut, selvisi oikeastaan vasta lukiessa. Enemmän kuin itse rikoksen selviäminen, tarinan edetessä alkoi kiinnostaa se, miten käy Wallanderin. Hahmosta oli tullut tietyllä tavalla totta. Samoin kävi joskus viimeisen Uuno Turhapuro-elokuvan kohdalla. Jos taas James Bond iskettäisiin hengiltä, tuskin tuntuisi missään .
***
Jalkapallokisoista ei sen enempää kuin että kelpo kisat, vaikka loppuottelu vähän kampitteluksi menikin ja oma mielenkiinto vähän laski kun Englanti sähelsi pelinsä päätökseen ennen aikojaan.
Tällä tasolla peleistä ei kyllä saa tylsiä millään, vaikka sitäkin joku väittää. Suoranaisten läheltäpiti-tilanteiden lisäksi ihan järjenkäyttö on se, mitä tuli ihailtua: parhaimmat pelaajat laskevat peliä aika monta syöttöä eteenpäin. Jos laskevat väärin, siinäpä sitten kotisohvalle kiroiltavaa.
***
Espanjan joukkueen tähtipelaajan uutta mallistoa odotellessa. Vielä tulee aika, jolloin on kysyntää David Villa-sukista.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
