Tervepä terve. Toimituksen koillissalin viikkovalvojaiset vietetään tässä seuraavaksi.
***
Keittiöpsykologeilla oli tekemistä sunnuntaina. Presidentinvaalien vaalivalvojaisissahan tuloksessa ei ollut pitkään jännäämistä, mutta muussa toki. Silmät puhuivat ja katseet kertoivat kuin iskelmässä konsanaan.
Jos kesäteatteriin kaivataan vielä sanattoman viestinnän taitajaa, ottaisin itse ehkä yhteyttä tähän Vanhaseen. Sen verran suurta helpotusta miehen olemus kieli kotisohvalle asti, kun oli varmaa, että toreilla hytiseminen loppuu hetkeksi tähän.
Muutenhan vaali-ilta televisiossa oli kuin aikamatka vuosikymmenien taa; lopputulos melkein Kekkosen ajan luvuin, Väyrynen jossain kohdassa ruutua eikä tarvitse olla väritelevisiota. Riittää, kun ruutu toistaa mustanpuhuvia ilmeitä.
Osaksihan sunnuntaissa tosin taas tuoksahti se henkilöpalvonta, josta tulee näppylöitä. Varsin ei haittaa, jos joku musikantti tai leffatähti on idoli, mutta kun hurraukset ja ihastuneet katseet saa osakseen poliitikko, se jotenkin huolestuttaa.
Sivuttiinpa tuossa vaalien loppumetreillä myös kaupungistumiskehitystä ja sitä, onko koko maa pidettävä asuttuna.
Kysymys lienee ikuisensorttinen. Voidaan toki yrittää pitää, ei sillä. Mutta entä jos se ei pysy.
***
Vaalivakiohan on se, että hyvästä tuloksesta kiitellään, vaikka ääniä olisi tullut kourallinen.
Katteettomassa kehumisessa on se riski, että menevät sekaisin Putous ja valvojaiset. Ruudun kulmassa lukee, että suora lähetys ja kuvassa puhutaan jotain ihan tästä maailmasta irrallista.
No, valinta on tehty. Jatkuvuutta haluttiin, eikä sillä: kuusi vuotta varmasti antaa tiettyä pääomaa homman hoitamiseen.
Presidentin yhdeksi vahvuudeksi on mainittu kontaktit sinne ja tänne, ja monella muullakin alalla on tiemmä etu, että on hyvä verkosto.
Nousiaisissa on kohta peräti kloorattu sellainen.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
