Heipähän hei. Toimituksen lounaissiiven päivittäissaippuan kuplia tässä taas. Käydäänpä toimeen.
***
Aloitetaanpa peräosan uutisilla eli urheilusta.
Sunnuntaiaamu meni paikallista koripalloa ihmetellessä.
Pikkujätti-turnaus on jo aika jätti ja ilmeisesti asioita tehdään oikein, kun osanottajamäärä sen kun vaan paisuu vuosi vuodelta.
Tärkein on kunnossa: joukkueita on jaettu niin moneen sarjaan, että vaihtopenkillä olevan väen määrä ei pääse kasvamaan kovin isoksi. Ollaan aika lähellä kaikki pelaa- periaatteen toimimista ja hyvä niin.
Vaan ei ilmeisesti sellaista urheilukenttää, jonka laidalla ei suhteellisuudentaju pettäisi.
Lievällä kauhulla tuli seurattua muutamaakin äitiä, joiden piltit olivat kentällä. Hyvä, ettei sekuntikelloja ollut käsissä sen varmistamiseksi, ettei tuomari varmasti puhalla pilliin räpäystäkään liian myöhään. Kauhea kihinä kaiken aikaa. Kentällä ei kellään ollut hätää, päinvastoin.
Pitääkö tästä päätellä sellaista, että vieraiden aikuisten haukkuminen hiljaa mutisten on helpompaa kuin oman tenavan kehuminen.
Että kehut täältä järjestäjille, kaikki pelaamiseen liittyvä on järjestetty hyvin.
Mutta lisäksi vihje joillekin muille, ensi keväänä tähän liittyen voisi olla markkinarakoa.
Kaikenlaista rientoa, tapahtumaa ja kapakkia voisi pistää pystyyn sopivan matkan päähän turnauspaikoista. Olisi vanhemmille tekemistä ja lapsille pelirauha.
***
Viikonvaihteessa otti silmääni Turun Sanomista pitkä tarina lähiruoasta. Kenneth Oker-Blom jaksaa puhua konstailemattoman ruoan puolesta eineksiä vastaan. Mies on tehnyt muun muassa aika kattavan kirjan haukiohjeista. Tätä ei ole koskaan liikaa ja jotain on jo saavutettukin. Maaseudun tulevaisuuden teettämän tutkimuksen mukaan ruoan halpuus ja kotimaisuus ovat ne, joita suomalainen ruoassaan arvostaa.
Sitten ei puutu enää kuin selvitys siitä, että kumpaa kaupasta kotiin kannetaan – aina nämä eivät mahdu samaan lauseeseen.
Jotain tämän asian suhteen pärjäämisessä auttaa myös sisälukutaito. Tässä eräänä päivänä tuli vertailtua broilerinfileitä vähän sillä silmällä. Rinnakkain olivat lihajalostamon versio ja kaupan oman merkin alla myytävät fileet, maustamattomina tietysti. Ylläri oli melkoinen, kun jälkimmäisessä oli paitsi se liha, kahta, kolmea e-koodilla merkittyä lisäainetta vaikka niin piti naturellia oleman.
Se oli myös se vaihtoehdoista karvan verran halvempi.
Saattoiko tämän arvata?
***
No tämän saattoi ainakin. Ylen rahoituksesta ei vielä päästy sopuun tiistaina.
Keskustelupalstoilla on ollut aika hilpeitä kommentteja asiaan liittyen. Pelkona tuntuu olevan, että maksu kohta ei kun kasvaa ja suurituloisia huolettaa se, että jos veroluonteiseen maksuun siirrytään, omasta palkasta menee enemmän euroja kuin pienempituloisen naapurin.
Entä, jos tämä olisi edelleen se tasasuuruinen maksu mutta lähtisi tililtä kuin verot konsanaan. Olisi vähän kuin kaikille jotain juristavaa.
Siitäkin on joku kantanut huolta, että tarjonta on aina vaan kehnontumaan päin.
Mene, tiedä. Erinomaiset uutis- ja ajankohtaiseohjelmat omasta takaa, paljon laadukasta ostettua ohjelmaa, toimituksia muuallakin kuin Helsingissä, ainoat kuuntelukelpoiset radiokanavat ja mahtava arkistopalvelu joka ei kun kasvaa vaan.
Marmatuksen sijaan joku voisi tietty kertoa, mitä muuta sieltä sitten vielä pitäisi odottaa. Jo nyt kiinnostavaa tarjontaa on enemmän kuin aikaa.
***
Shanghain maailmannäyttelyssä on Suomesta esillä lehtitietojen mukaan ainakin sellaisia omaperäisiä asioita kuin joulupukki ja heavymusiikki. Pahaa pelkään, ettei kännyköitä ja saunavihtaa ole unohdettu niitäkään.
Muusta viihteestä vastaavat täkäläiset hevibändit. Uutisen yhteydessä olevassa kuvassa oli ainakin Negative-yhtyeen kuva.
Ajankohta moiselle onkin osuva: alkuviikosta tulleen tiedon mukaan suomalaisen musiikin vienti edelleen on vain lisääntynyt.
Jos ei määrä vielä riitä, minulla on ehdotuksia lisäartisteista, jotka voisi viedä jonnekin oikein kauas.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
