Skip to main content

Mikä ja kuka uppoaa

Huomenia vainen. Toimituksen lounaisnurkassa raotetaan kupua taas hiukan.

***

Semmoinenkin vuosipäivä tuli mittariin kuin 15 vuotta autolautta Estonian uppoamisesta.  Tuosta Euroopan suurimmasta rauhan ajan onnettomuudesta tuli tasavuosia täyteen maanantaina.

Asiasta on syntynyt yllättävänkin vilkas jutustelu netissä, onnettomuuden syistä ja tietty sen miettimistä, ovatko nykyiset lautat sitten tuon turvallisempia.

Pelastajilla  ainakin on vähän helpompaa; tiedonkulkuvehkeet ovat vähän toista kuin 1990-luvun alkupuolella ja muutakin kalustoa enemmän.   Helppoa  hommasta  ei silti millään saa.  

Entä mihin tapahtuman kokoa sitten voisi suhteuttaa.  Estonian onnettomuudessa kuoli  noin 850 henkeä.  Sama määrä ilmailussa tarkoittaisi pyöreästi kolmen  koneen putoamista.   Tieliikenteessä  kuoli vuosittain mustimpina vuosina 1970-luvulla yli tuhat henkeä.    

Kaikista on opittu jotain, esimerkiksi tieliikenteen tekemiseen turvallisemmaksi on pantu paukkuja vaikka miten, samoin kevyen liikenteen osalla ja lentoturvallisuuskin kehittyy aina vain.

Eipä jäädä huonommaksi merelläkään;   yksin Estonian onnettomuus sai aikaan erilaisia uudistuksia . Samasta asiastahan siinä on kyse, liikenneturvallisuudesta. Aika vähän noille sattuu mitään suurta.

Eihän siitä  mihinkään pääse : Estonian onnettomuus oli järkyttävä eikä vastaavaa toivo minnekään päin maailmaa.   Silti, häviäisikö järkyttävyydestä jotain jos lauttoihin osattaisiin suhtautua sinä, mitä ne ovat: liikennevälineitä  merellä joka aina voittaa yliolkaisesti suhtautuvan, eivät vain uivia ilotaloja ”jotka eivät voi upota”.

***

Turun Sanomat  kertoi viime viikolla, että sikäläiseen Giganttiin oli syntynyt ihan nujakka, kun liike oli myynyt kännyköitä kympillä.  Jutun vieressä olleessa kuvassa näytettiin pihalle asti tullutta jonoa.

Niin että  terveisiä vain  Neil Hardwickille. Monenmoista hyvää aikaan saanen kirjoittaja- ohjaajan kestävin hahmo on nyt tullut puolivahingossa nimettyä.

Tittelin saa Tankki täyteen- sarjassa monenmoista halvalla ostanut huoltoaaseman pitäjä Sulo Vilen.

Hänen perintönsä tuntuisi elävän.

***

Tietysti viikon kestoaiheisiin kuuluu tämä vaaliraha-asia.

Uskoako eli ei, mutta on siinä johonkin kysymykseen vastattukin.

Tiistaina selvisi esimerkiksi, että Kokkolan kaupunki on tukenut tämän Urpilaisen vaalipuuhia.

Niin, että jos joku nyt vielä mietti mihin kunnat ovat rahansa hassanneet kun ei niitä hoitajiakaan ole lisää palkattu, niin tuota.

***

Enkä sitä paitsi osaisi kyllä tuomita tätä Vanhastakaan.  Vähän etäiseltä tuntunut kaveri on tässä nyt ihan ollut kuin kuka vain jokapoika.  En nyt tarkoita sitä tuppeensahatusta koivusta tehtyä kirjahyllyä, joka kuulostaa pahemmalta kuin tuppeennyljetty ahven.

Mutta tämä laskuhomma, siinä on jotain tuttua ja turvallista.  Esimerkiksi meillä kotona hiljakkoin ihmeteltiin internet-yhteydentarjoajalta tullutta maksumuistutusta.  En tiedä, oliko se ollenkaan aiheellinen, kun en muistanut mitä laskuja olin edellisenä palkkapäivänä avannut ja maksanut ja oliko ko. nettilasku ollut siinä nipussa.

Mutta että näin. Tässä sitä vaan lehdessä kerrotaan ettei ihan joka laskunmaksua muisteta. Ihan ollaan kuin pääministeri vallan.

***

Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: