Skip to main content

Meritalo hätyyttelee miljoonan purkin rajapyykkiä

Olavi ja Susanna Lindstedtin käsien läpi voi sanoa kulkeneen pullon ja purkin poikineen; Meritalossa on jalostettu marjoja mehuiksi ja hilloiksi yli kaksikymmentä vuotta.–Täällä on paljon yrittäjiä, on ihan kiva, kun kerran vuodessa annetaan tunnustus jollekin, miettii Susanna Lindstedt. –Yrittäminen on kuitenkin aika puurtamista.

Susanna ja Olavi Lindstedt vastaanottivat  tämän vuoden kuntakohtaisen yrittäjäpalkinnon.
Yritys on Marjajaloste Meritalo, jokseenkin tuttu seudulla ja vähän kauempanakin.

Meritalossa on purkitettu herkkuja parikymmentä vuotta. Toiminnan juuret ovat jo 1990-luvun alussa. Meritalo Perniöstä oli jo ostettu ja täällä kuluivat ensin lomat ja viikonloput. Lopulta siitä tuli perheen koti.
–Kolme vuotta kuljin Helsingissä töissä, sitten irtisanoin itseni 1991, juuri kun Suomi eli syvintä lamaansa, Olavi Lindstedt muistelee.
Samaan aikaan EU vapautti markkinoita ja tuonti vapautui.
–Kolme päivää ihmettelin, mitä tuli tehtyä.

Ihmettelyn tuloksena alkoi mansikanviljely.
– Vuonna 1994 jäi mansikkaa myymättä ja Susanna ryhtyi laatimaan reseptejä, kertaa Olavi Lindstedt.
Mansikat otettiin pakkasesta ja keitettiin hilloksi, purkit pakattiin salkkuun ja lähdettiin Keskon keskusvarastolle kokeilemaan. Neuvo oli, ettei yhden purkin kanssa kannata lähteä markkinoille, tehkää tuoteperhe.

Lindstedtit ottivat neuvosta vaarin ja Meritalo- tuotemerkin alla purkitetaan parhaillaan melkein kaikkea mahdollista luonnonmarjoista viljeltyihin.
–800 000 -900 000 purkkia tai pulloa vuodessa, riippuu vähän vuodesta, laskee Susanna Lindstedt.
–Perusidea oli se, että kun tuonti vapautui, suuret tekivät tuotteensa tuontimarjoista, mutta me mietittiin kokonaan toisinpäin, jatkaa Olavi Lindstedt.

Sitten aukenivat kanavat myös S-ryhmän hyllyille. Meritalo työllistää parhaillaan yrittäjäpariskunnan lisäksi neljä vierasta.

Jaa artikkeli: