Tervepä terve. Toimituksen koilliskinkun viikkoluut kalutaan tässä seuraavaksi.
***
Sitähän se nyt on, että pitäisi keriä kasaan johtopäätös menneestä vuosikymmenestä ja luvata jotain seuraavalle.
Hyvään alkuun pääsee jo sillä, että yrittää olla tekemättä vasiten pahoja ja miettiä sanomisiaan jopa sosiaalisessa mediassa. Jos siinä sivussa vielä yrittää ymmärtää muita ja olla hyödyksi toisille, niin jo on.
Toisten asemaan asettumisessa ja samanveroisuuden oivaltamisessa meitä auttaa eläinkunta. Jutun mallikappale löytyy tätä luettaessa todennäköisesti sohvalta ja hänet tunnetaan talouden kahdesta kissasta toisena. Se vähemmän paksu lienee makuuhuoneen lipaston päällä.
Monestihan ajatellaan esimerkiksi, että kissoissa ja koirissa on isot erot, mutta kokemus on osoittanut, että yhteistä on paljon. Tunnetaan esimerkiksi käsite palveluskoira, ja meillä myös palveluskissa. Ei nimittäin ole palvelusta, jota nelijalkaisten eteen ei talossamme tehtäisi. Punaisen maton kudottaminen on suunnitteilla.
Nykymaailmassahan on tärkeää oikean tiedon löytäminen ja kissat opettavat eroon uskomuksista. Vanhastaanhan on arveltu, että uuninpankolla viihtyvät kissat ja aikamiespojat. Meillä ei ole pankkoa eikä poikaa, mutta jos olisi, kissa löytyisi pankon sijaan kenkälaatikosta tai kauppakassista. Tämän osoittaa laaja tutkimus eri kaupparyhmien paperipusseilla, joten se siitä.
Yhtä lailla oma logiikka ei ole sama kuin toisen. Perinteisesti ajatellaan, että koira tulee ovelle isäntäväkeään vastaan, olipa eron hetki kestänyt minuutin tai puoli päivää. Niin kissakin; roskapussin vieminen ulos vertautuu vuosien merillä oloon ja palveluskunta saa eteisessä tunteikkaan vastaanoton. Toisaalta toistakymmentuntisen työpäivän jälkeen kotiin saapuvaa yksityiskokkia ei välttämättä tervehdi kuin nukkumisen pihinä makuuhuoneesta. Logiikka siinäkin, eri vain kuin muilla.
Ja sitten ohjelmapuoli. Koiran ilo voi olla arkinen lenkki, ja yhtä lailla löytyy arjesta kissain ilopuoli.
Kävi nimittäin niin, että piti renssata kylpyhuoneen pesualtaan hajulukko. Sen vielä hyväksyy, että putken kiinnitysruuvi tippuu kaksi kertaa pyttyyn ja että naamalle roiskahtaa, että kaikesta huolimatta likavettä pujuineen on pitkin lattiaa ja että lyhyet kalsarit ovat ainoa oikea työasu, joskin altaan alla voimistellessa paljastuu katsojille suunnilleen sama kuin ilmankin.
Mutta se oli jo siinä paikkeilla, että aiemmin mainittu paksumpi pysäköi itsensä työmaan laitamille, seurasi ihastuneena likaveden virtaa lattiakaivoon ja hymyili siinä vaiheessa, kun se ruuvi putosi toisen kerran ja taas piti työntää koura pytyn uumeniin.
Ei sillä, ettei tällaisesta olisi iloa muillekin; oven takana voi loppuperhe leikkisästi arvuutella lätinästä, mylväisyistä ja ähkeestä, onko kylppäriin perustettu turkkilainen kylpylälaitos, ilotalo vai virtahepojen pesupiste. Äänikuva täsmää kaikkiin kolmeen.
“Tee työtä ja rakasta” oli Tove Janssonin elämäkerran nimi.
Tee kotityötä ja saat aikaan hupia koko perheelle, kuuluu koko totuus.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
