Kaukaiselta tuntuu alkukeväällä Salossa käyty keskustelu kouluista, kouluverkosta ja oppimisen tavoista.
Nyt sekä puheena olleet että puheitta sivuutetut koulut ovat koko lailla hiljaisia, kun koronaviruspandemia on siirtänyt käytännöllisesti katsoen joka oppilaan etäopetukseen. Yhtä lailla sekä kouluissa että kodeissa on otettu digiloikka kuin pakosta ja verkossa käytettävät työkalut ovat tulleet osaksi opettajien, oppilaiden ja vanhempienkin arkea.

Vielä on epäselvää, miten kevätlukukausi tästä etenee: etäopetus jatkuu pitkälle toukokuuhun ja nähtäväksi jää, miten sujuvat kevään viime viikot.

Vanhemmilta kuultujen kommenttien perusteella etäopetuksessa on vahvasti puolensa ja puolensa. Osalle oppilaista omatoimisuus sopii oikein hyvin ja tehtävät tulevat tehdyksi eikä se oudoksuta, että opettaja onkin vain ”langan päässä”. Toisaalta pienemmät oppilaat tarvitsevat väistämättä myös vanhempien apua esimerkiksi töiden rytmittämisessä. Osasta aineita on tullut vähän kuin koko perheen yhteistä tekemistä.

Kaikissa kodeissa ei ole päästy tosin edes hyvään alkuun: ainakin isommissa kaupungeissa on ollut myös tapauksia, joissa etäopetuksessa olevia oppilaita putoaa opetuksen ja yhteydenottojen tavoittamattomiin. Erot perheiden välillä tulevat näkyviin.

Talven koulukeskusteluun etäopiskelu liittyy varsin vahvasti sikäli, että pienten koulujen asemasta puhuttaessa puhuttiin paljon myös valinnaisaineista ja otettiin esiin ajatus siitä, että osa pienissä kouluissa muuten mahdottomista valinnaisaineista opetettaisiin etäluentojen avulla.

Kevät on osoittanut, että etänä voidaan opettaa melkeinpä ainetta kuin ainetta ja etenkin niitä aineita, joita normaalistikin käytäisiin läpi luokassa istuen; lukuaineita, kieliä, matematiikkaa. Kevään oppi on hyvä muistaa, kun aikanaan pohditaan pienten koulujen valinnaisaineita; jonkin valinnaisaineen opettaja todella voikin istua matkojen päässä koulutalosta.

Jaa artikkeli: