Tervepä terve. Toimituksen koilliskamarin viikkoselli lukitaan tässä seuraavaksi.
***
Liikuntapäivää vietettiin perjantaina ja hyvä niin. Tietty määrä liikettä pitää vireessä, olipa kyseessä ihan liikkumisen vuoksi tapahtuva touhu tai hyötyliikunta.
Motivaattorihan riippuu tapauksesta. Jotakuta innostaa haave kapeammasta vyötärönseudusta, toisen tavoitteena on parempi olo. Sitten on motivoijien sarja c eli viholliset. Yhtä uhkaa verenpainetauti, toista joku muu. Mutta tämä toimii, klassikkoesimerkkinä laturaivo. Siinä tulee potkuihin vielä vähän ylimääräistä, jos horisonttiin ilmestyy jotain ohitettavaa. Uimaradoilta ja pyöräteiltä voidaan kertoa samansorttisesta, ja tunteepa historia myös tapauksia, joissa on innostuttu bodaamaan ja laihduttamaan ihan vaan kilpakosiskelun vuoksi.
Vihollisen tehokkuudesta saatiin todiste tässä eräänä päivänä.
Meillähän lojuu kotona pitkin lattioita kolme pörheää. Yksi on kynnysmatto ja kaksi on kirjattu kissoiksi. Kynnysmatto on se, jolle ei tiettävästi lässytetä ja jolta puuttuu luontaista arroganssia.
Mutta tämä vihollisasia. Se saa liikkeelle rauhallisemmankin eläjän.
Parvekkeelle lehahti päivänä eräänä pulu. Se laskeutui aluksi tärkeän oloisena ulkotuolin selkämykselle ja lennähti kohta kaiteelle, paikkaan josta on näköyhteys sohvalle. Sisällä sohvalla nukkunut kissa kuuli siiveniskujen äänet, oli nanosekunnissa hereillä ja lajistaan huolimatta kärppänä ikkunalla. Ilme oli sellainen, että jos katse voisi tappaa, pulu olisi pudonnut hengetönnä pihalle. Kissan loikka näköalapaikalle ei ollut vaatimaton sekään.
Että pieni ärsyke sitä saa vipinää kinttuihin, jopa neljään kerrallaan. Kissojen elämässähän ohitus- ja kiritilanteita ei muuten ole niin paljon, lähinnä ne hetket jolloin ruokapurkki keittiössä narahtaa auki. Ensimmäisenä linjastolle ehtivä saa ruokaa ensimmäisenä, kuten missä vaan palvelevassa lounaskahvilassa.
Pulu muuten kuuluu fasaanien kanssa siihen lintujen sarjaan, jonka tomeraa päivystämistä ei oikein voi hymyilemättä seurata. Tämä oli sitä paitsi hyvin ovelan näköinen lintu, mutta se ei ole uutta.
Pululla oli kolme mieltä, lauloi Tuula Amberla jo ammoin.
***
Näinhän se on, että tavoite tiellä pitää ja maalin on oltava kirkkaana mielessä. Erityisen kirkkaat maalithan oli 70-luvulla. Kirjaimen ero on ratkaiseva; roskakatoksessa purkkien kylkien tekstiä tavatessa tuli mieleen, että mahtaako oikein ateistiselta pintakäsittelijältä jäädä jälkeen maallisia pensseleitä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
