Tervepä terve. Toimituksen itäparlamentin viikkopykälät nuijitaan kiinni tässä seuraavaksi.
***
Jos mitä on perinteisesti nuijittu istuntosalin sijaan keittiössä niin pihvejä. Ehkä nykyään vähemmän jo siksi, että ruoan hinta on noussut kiinalaisen ilmapallon tapaan tuntemattomille alueille ja moni tuskailee tämän kanssa.
No, onneksi ovat nämä vaalit, joihin joku ehkä pistää toivoaan. Moni tyrkylle asettuva varmasti näet puhuu myös elinkustannusten laskun puolesta, mutta pahahan sitä sellaista on tietenkään pitävästi lupailla.
Mutta onneksi ovat nämä vaalit.
Selitän. Lauantai-ilta vei maakunnan keskuskaupungin keskustaan ja varsinaisen menon jälkeen ruukulliselle mallasjuomaa lähimpään alan yritykseen. Maatalous- ja yrittäjyystuentaa nähkääs. Missään ei vain oltu etukäteen varoitettu, että ravintolassa on alkamassa erään ehdokkaan vaalistartti. Tottahan tuli ihmeteltyä, että miten on sivupöydällä korkkaamaton buffetti ja esitteitä siellä täällä, mutta kerranko sitä. Vasta, kun oli ihmispolo päässyt palautusjuomansa kanssa pöytään, astui ehdokas esiin, kiitteli paikalla olijoita paikalla olemisesta ja kehotti käymään kiinni ruokapöydän antiin.
Harmillisesti oli tullut syötyä omaan piikkiin hetkeä aikaisemmin eikä onkalo vetänyt. Muuten olisi voinut käydä kuin huonon kaivosonkalon kanssa: sortuminen tapahtuu.
Yhtä kaikki tätä lajia lienee kohta vaalikampanjoiden myötä tarjolla väriin katsomatta, salaattibuffeteista makkarakojuille ja soppatykeistä pullakahveihin.
Tästä tietysti tulee mieleen kuukauden pakollinen viittaus kirjailija Veikko Huoviseen, jonka pikkujutussa ”Ammattimainen puolueenhaukkuja” tavattiin Väinö Kirsikkala. Hänellä oli tyhjä ruokakomero ja tili, mutta mainio kyky hankkiutua kotikylänsä poliittisten napamiesten luo aina lähellä ruoka-aikaa. Kirsikkala tiesi, mistä narusta vetää, jotta saa debatin tulille. Keskustelun jatkuessa Kirsikkala tuli aina kuin varkain kutsutuksi myös ruokapöytään ja näin oli nääntymistä taas päivällä siirretty.
Teksti päättyy neljään osuvaan sanaan: ”Osallistu. Viihy. Elä turhauvu”. Eiköpä sitä kojuilla kiertäessä saa ainakin kahta kolmesta. Ja pullaa tietysti.
Muuten voi vain ihailla. Nykyäänhän on kaikenlaista tosielämää jäljittelemään pyrkivää, on keinomaisemaa ja sinänsä hienoja tietokonepelien näkymiä ja näin. Mutta niinpä vaan sittenkin tosielämä seurailee kirjallisuutta.
***
Talousosaamisesta ja matemaattisista taidoistakin sitä puhutaan. Kieltämättä näihin liittyy muistettavaa.
Ennen muuta olennaista on erottaa käsitteet; rahasta puhuttaessa sanat tarkoittavat aivan muuta kuin veto- tai pituusmittojen kohdalla.
Tämä taas tuli mieleen tiedotteesta, jonka mukaan seudulla on taas lotottu menestyksellä. Tottahan nimittäin on niin, että tilillä milli on enemmän kuin sentti.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
