Lunnaat lauluille

Tervepä terve. Toimituksen koillisaition viikkonäytäntöön hiljennytään tässä seuraavaksi.
***
Paitsi että ei nyt hiljennytä tai jos kuitenkin, niin muualla kuin katsomoissa. Kiinni ovat monenlaiset hyvinvoinnin laitokset; teatterit, konserttitalot ja muut.

Kateellisuus ei ole miellyttävä luonteenpiirre ja jos tässä nyt tulee oltua jollekin harvinaisen vähän kade niin tapahtuma-alalle, jolta ovat työt käytännössä loppu ainakin pitkälle tammikuuhun.

Muusikot ja muut alan työntekijät pistivät pystyyn Oikeus musiikkiin–nimisen kampanjan sosiaalisessa mediassa.

Alalla liikkuvan summan suuruus yllätti: kampanjan mukaan elävän musiikin vapaan kentän liikevaihto pienenee 360 miljoonalla ja vielä jää viidennes tähteellekin. Julkinen sektori menettää tuloja yli 14 miljoonaa ja freelance-muusikot yli 70. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin, mutta yhtä kaikki alalla pyörii äkkiseltään katsoen hyvinkin Saloa isomman kaupungin toiminnan verran valuuttaa.

Akuuttiin apuun ei kai voi tehdä muuta kuin ostella levyjä ja ennakkolippuja.
Jokin toivo toki elää; ensi kesäksi näkyy vireillä olevan jo jos jonkinlaista musiikkikekkeriä.

No, sosiaalisen median kampanjassa on somen hyvät puolet ja ne huonot. Jälkimmäisiin kuuluu se, että jonkin kiven alta mönki kommenttikenttiin ammattikatkeria kaikkitietäjiä, jotka höpöttivät ensiksi että kunnon töihin musiikkiväki ja toiseksi sitä, että että ei nyt mitään tukia niille ainakaan.

Parin Valiumin jälkeen olin jo sopivasti rauhoittunut ja saatoin todeta, että ehkä joukko mönki esiin viisasten kiven alta. Näistä kuuluisista oikeista töistä puhuvilla on nimittäin oltava tieto siitä, mitä nämä oikeat työt sitten ovat. Tässä on alun kolmattakymmentä vuotta tehty töitä tiedonvälityksen parissa enkä ole keksinyt vastausta. Ehkä joskus todella vielä kuulen, mstä on kyse.

On sitä kuultu sellaistakin veistelyä, että elitististä puuhaa on konserteissa juokseminen. Voineeko tässä kuin kiittää ylennyksestä, kun kerran tulee joskus itsekin istuttua teatterin penkkiin. Ihan tavallisena on tullut itseä pidettyä mutta ollaan nyt hienompaa väkeä sitten.

No, tukea voi miten tykkää. Joku taiteilijahan voi lähteä yksityiskeikalle musikantti ja kitara –pohjalta vaikkapa. Maksaa se jotain, mutta niin se on, kun ammattilainen tulee keikalle, olipa asialla putkiasentaja tai lauluntekijä.

Koilliskulmassa taas piti pitää pikkujouluja ja vastaan tuli pienen elokuvateatterin tarjous yksityisnäytöksestä. Tähän piti tarttua jo tukemisen nimissä.
Nykyaikainen elokuvateatteri on niitä laitoksia, joita yksi ihminen hätätilassa pyörittää eli avaa ovet, myy namuset ja pistää rainan pyörimään. Kokemus oli kieltämättä outo ellei jopa vähän leuhkan tuntuinen.

Salin hämärissä se toki äkkiä unohtui ja Tove Janssonista kertova leffa oli erinomainen, suorastaan dynaaminen. Leffan kielellä sanottuna tietysti Bio-dynamisk.

***
Monenlaista kylätoimintaa sitä on. On talkoita, on urheilua, on hyvää yhteistä tekemistä. Näistä on tehty ja tehdään vielä monta juttua. Ilmeisesti ohjelmaan kuuluu myös ohuiden makkaroiden syöntiä porukalla. Tuolla sisemmällä kerrotaan, että Mathildedal vetää joulunakin.
***

Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: