Skip to main content

Litteä kansalliseväs

Hyvää,  aurinkoista huomenta. Toimituksen lounaissiiven lähimatkailuosaston talvirengasmatka kiepaistaan tähän.
***
Nytpä  on keksitty Tampereelle mustamakkarakojun väärti matkailuvaltti.  Viitisen vuotta sitten kuolleen Juice Leskisen jalanjäljissä pääsee  haahuilemaan pitkin kylää.

Hannu Hyttinen on suunnitellut kulttuuriraitin, jonka varrelle on koottu kymmenen Juicen tekemisiin  liittynyttä paikkaa kuten Tampere-talo, ravintola Tillikka ja matkan pää, Kalevankankaan hautausmaa.  Raitti avattiin sunnuntaina.

Raittiin tutustuminen ei voisi olla helpompaa; ohjeet  ja kartan saa tulostettua netistä.  Ei kun paperit plakkariin, patiinit jalkaan ja tassuttelemaan.

Pyhiinvaelluksen muodoista tuo tietty on kaikkein harmittomin.

Ei sillä, ettei edellytyksiä kierroksen laajentamiseenkin olisi vaikka miten.  Jo Juice omaelämäkerrassaan listasi talonnumeron tarkkuudella suunnilleen kaikki elämänsä asunnot.    Tietenkään ei voi suositella, että lähdettäisiin talojen porteille ja pihoille kuikuilemaan, ne ovat koteja yhä.

Nykytekniikka auttaa.  Netissä Googlen mainiolla katunäkymiä esittelemällä palvelulla pääsee syynäilemään aivan hyvin, miltä näyttää mikäkin kirjassa mainittu kulmakunta.

Suoranaista kotimuseota tuskin on synnyintalosta tai myöhemmistä asunnoista lupa odottaa.   Pikaiseen penkomalla selvisi, että synnyinkoteja on museoina vain kourallinen, muun muassa Sibeliuksen, Kekkosen, F.E. Sillanpään ja Aleksis Kiven synnyinmökit.  Mannerheimin ensiparkaisut kuullutta Louhisaarta ei ihan voi sanoa torpaksi.
Joku aika menee, ennen kuin suomi-rokkari lisätään tuolle listalle, arvaan ma.
***
Tässä on tullut  vastaan hiljan monta juttua joissa käsitellään vanhojen videonauhojen siirtämistä johonkin muuhun muotoon, nauhurit kun alkavat kerta kaikkiaan olla katoavaa kansanperinnettä.
 Asia liippaa sikäli liki, että videokasetteja on omassakin kellarissa varmaan satoja.  
Mitä niillä sitten on?  Ei enää aavistustakaan, yleensä etiketti kertoo vain osan totuudesta. Sitä en tiedä, saanko   koskaan aikaan siirtää noita kasetteja levylle. Vähemmän vaivaa voi olla siinä, että kaivaa komerosta sen nauhurin ja kytkee sen  telkkariin. 

Kasetilta katsominen on jutun juoni, juuri mitenkään ei voi yhtyä Mikro PC:n tosikkomaiseen juttuun, joka suositteli heittämään kasetit mäkeen ja ostamaan samat ohjelmat tilalle dvd:na jos mahdollista.
Hö.  Mitäs siinä  on jännää.   Harvoin se edes  on  itse se ohjelma, mikä vanhoja kasetteja kelatessa on ykkösasia. Paremmat naurut saa  kun näkee, mitä muuta kasetilla on kuin se mitä etikettiin  on kirjoitettu.  Vanhat mainokset, kuuluttajien kampaukset ja mainostauon välikuvat ovat vähintään yhtä iso asia.   

Vähän sama on  vanhoja lehtiä selatessa: kyllä ne jutuissa kerrotut tiedot saisi netistä kaivettua esiin aika nopeasti, mutta sitten jäisi kaikki vanhat ilmoitukset ja muu oheinen tirskumatta.  
***
Viikon synttärisankarillä on monta nimeä.  Roiskeläppänä ja kytkinlevynä tunnettu einespizza täyttää 30 vuotta. 

Saarioinen toi ensimmäiset mikropizzat kauppoihin vuonna 1981 ja sen jälkeen niitä on syöty satoja miljoonia, yksin Saarioisten Valkeakosken tehdas teki viime vuonna 20 miljoonaa kiekkoa.

Valmispizzan ollessa 25 vuotta nuorempi, noita tuli silloin tällöin koulun jälkeen syötyä.  Kokemusta melkein odotti, kun jokapäiväinen tai edes jokaviikkoinen se ei ollut.
Sittemmin moiset ovat jääneet aika sivuosaan, hätähätäpikaeväänä kerran vuodessa keksintö on paikallaan. Maku on yhtä muovinen kylmänä kuin kuumanakin, mokomaa voi murrella tuulensuojaan ilman työkaluja eikä hinta päätä huimaa.

Sitä hälyttävämpää on huomata, että joku einesruoka kerta kaikkiaan on viipale oman lapsuuden makumuistoja, pieni mutta palauttaa maullaan hyvin jonnekin syksyyn 1986.  Silläköhän sitä reseptiä ei juuri ole tässä alkuperäisversiossa juuri muutettu?

Pizzan kanssa mokomalla ei tietty ole paljon tekoa,  alansa klassikko siitä voi jonain päivänä tulla tölkkihernesopan ja maksalaatikon rinnalle.
Parhaimmillaan se on jatkossakin vain pieni viipale tämän päivän ipanoiden makukokemuksista.
***
Vaalikuumetta pukkaa, kyllä vaan.   Tämä maahanmuuttoasia on varmaan yksi asia joka kurmottaa vallankin persujen ollessa äänessä.  

Uumoilla voikin, että kampanjassa varoitellaan mamusedistä.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
Jaa artikkeli: