Vesa Varis, Eija Koivisto ja Outi Prykäri kokeilivat kalaonneaan Strömmassa perjantaina.
Aurinko paistaa, mutta viileä viima muistuttaa kulkijaa, ettei kesä ole aivan vielä täällä.
Nämä olosuhteet saivat vapun jälkeisenä perjantaina kourallisen kalastajia koittamaan onnea silakan narraamisessa Strömman kanavan tuntumassa Kemiönsaaren ja Perniön rajamailla.
Silakan litkauskausi on taas alkanut. Litkaus tarkoittaa kalastusmuotoa, jossa veteen lasketaan useammasta peräkkäisestä koukusta koostuva litka siinä toivossa, että silakka kävisi koukkuihin kiinni. Litkauskausi alkaa keväällä silakoiden saapuessa rannikolle kutemaan.
Tosin tällä kertaa kalan narraus on työn takana. Sillalta poistuvat kalastajat kertovat, ettei saalista meinaa saada. Tänään ei siis välttämättä ole paras päivä silakan litkaukseen.
Tuohitussa asuva Esko Soranummi joutuu lähtemään paikalta hetken kalastuksen jälkeen tyhjin ämpärein. Pari päivää aiemmin hän oli saanut samasta paikasta vaimonsa kanssa ämpärin täydeltä silakkaa.
–Ehkä hiukan yli tunti meni, Soranummi kuvailee ämpärin täyttämiseen kulunutta aikaa.
“Kissalle on kalat”
Muillakaan kalastajilla kalaonni ei ole tällä kertaa paljon parempi. Vesa Varis, Eija Koivisto, Outi Prykäri ja Raimo Prykäri ovat yhteensä saaneet heitä jututtaessa tällä kertaa vain kymmenkunta kalaa muutaman tunnin kalastuksen jälkeen.
–Kissalle on kalat, kuvailee Vesa Varis.
Syy huonoon syöntiin on tällä kertaa jäämässä arvoitukseksi.
–Vaikka on näin kokeneita kalastajia, syy ei ole selvinnyt. Silakoiden kanssa kommunikointi on vähän vaikeaa, toteaa Outi Prykäri.
Viime vuonna kalan syödessä nelikko pyydysti silakoita muillekin, Koivisto kertoo.
–Ihan solkenaan tuli ja tänään ei tule mitään, hän toteaa.
Raimo Prykäri nappasi aamupäivän aikana useamman silakan.
Nelikolle silakan litkauksen voi kuvailla kuuluvan vapunajan traditioihin. Tampereella asuvat Varis ja Koivosto viettävät usein vappua Prykäreiden luona Kemiössä ja kalaonnen testaus silakan litkauksen muodossa kuuluu monesti agendalle.
Tänään he ovat olleet kalassa aamusta asti. Outi Prykäri ja Koivisto kertovat, että aamulla sillalla oli enemmänkin kalastajia, mutta moni on poistunut paikalta, kun saalista ei ole tullut.
Tämän nelikon sinnikkyyden takana on yksi erityinen motivaattori.
–Meillä piti olla ruokana perunamuusia ja silakoita. Ei oikein viitsisi syödä pelkästään perunamuusia, Outi Prykäri toteaa.
