Uuteen keitokseen

Tervepä terve. Toimituksen koillisbistron viikkokaalit grillataan tässä seuraavaksi.
***
Eikä sillä, ettei pää punaisena eli kaali kuumana voisi olla muuallakin kuin keittiön puolella, mutta mennään nyt kyökkiin aluksi.

Perinteisesti koulukeittiöissä on kai nähty makumieltymysten ja -tottumusten muutos. Moni sellainen ruokalaji, joita vielä 1990-luvulla oli tarjolla, on nyt koululounaalla historiaa.

Tässä kohdassa on pakko sanoa, että kirjoittaja on jäävi. Omalla herkkuaterialla olisi niin sieniä, silakkaa, maksaa kuin sillejä ja parsakaaliakin, ja ihan selvää on, että tämä lista sai jo ruokarajoittuneet kääntämään sivua.

Vaan ei hätiä. Meneillään on kampanja nimeltä Säkitön syyskuu. Nimi ei viittaa kummempaan kuin nuuskaan, josta nyt yritetään ohjata irti.
Nuori polvi on muuten päihteiden suhteen fiksua: takavuosien mallinen pussikaljoittelu on pitkälti kadonnutta kansanperinnettä ja tupakinkiskontakin verraten vähäistä, mutta nuuskan käyttö puolestaan lisääntyi ainakin vuoteen 2017 asti, kertovat THL:n tilastot.

Ja tämä se tietysti helpottaa lounaslistojen laadintaa. Jos joku on valmis pistämään suuhunsa nuuskapussin, niin ei luulisi purnaavan mistään muustakaan.

***
Ruoka-asia liittyy sikäli kaikkeen, että ensi viikko on hävikkiviikko.
Sen nyt pitäisi olla jokaiselle selvää, että ruokaa ei ehdoin tahdoin heitetä tai heitätetä pois. Mitä vähemmän nirsoja, sen helpompaa tämäkin.

Omanlaistaan hauskaa ja kierrätystä on keittiönkin kiertotalous. Aina palkitsee, jos keksii mihin seuraavan päivän lounaaseen hukkaa tämän kastikkeenjämän ja mihin keitonpohjaan nämä purjontumpit.

Eikä sillä, ettei kierrätys olisi muotia muillakin aloilla.

Tuli käytyä sunnuntaina elokuvissa. Kotimainen uutuus Seurapeli oli jollain tapaa vanhan idean uudelleen käyttämistä sekin: kaveriporukka setvii ihmissuhteitaan saaristossa muun kuin vissyn voimalla, mutta katsojaa ei erehdytä pitämään hölmönä. Parinkymmenen vuoden takainen Levottomat perkasi samansorttista aihetta, mutta ei ollenkaan yhtä terävällä veitsellä.

Ennen elokuvaa mainokset muistuttivat siitä, että muutakin jännää on valkokankaalle tulossa. Dokumentti Alvar Aallosta kuuluu ilman muuta nähtävien joukkoon, samoin elämäkertaelokuva Tove Janssonista.

Mainosten perusteella vaikutti tuoreelta sekin, toisin kuin taannoinen Juice-elokuva, joka puolestaan uusiokäytti kierrättämällä kliseitä.

***
Tietysti paljon on kiinni siitä, kuka tekee ja mitä. Eilisaamuna otti telkkarista silmään maininta siitä, että hyvin suosittu Instagram-tähti on ”Alaston joogaaja”, itseään ilman rihmankiertämää kuvaileva matkailijanainen. Ihan hyvällä maulla otettuja kuvia, ei siinä mitään, ja tällaiseen taiteelliseen alastonomakuvaamiseen on kotimaassakin perinteitä ihan Arno Rafael Minkkisestä alkaen.

Vaan tietyn rakenteenhan se vaatii. Tarkoitan, että on niin notkea, että saa itsensä siveelliseen asentoon kuvassa. Instagram-naisella on tilillään seuraajia toista mijoonaa, mikä on aika hyvin. Tällainen haravanvartta vähän kankeampi jos yrittää samaa perässä niin ainoa joka kohta seuraa on virkavalta.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: