Tervepä terve. Toimituksen itätyömaan viikkonaulat suoristetaan tässä seuraavaksi.
***
Sitähän on paikalliseen elämään liittyviä lonkeroita siellä täällä.
En nyt viittaa juomapuoleen: täkäläiset panimot eivät kai vielä ole innostuneet lonkeron valmistukseen. Toisaalta sietää odottaa: kun ilmasto vielä vähän lämpenee, saa mausteeksi ananakset omasta maasta.
Muuta tuotetaan jo tai vielä. Lauantai vei Turun keskustaan ja utelias lukee myös ravintoloiden menut kadunvarren tauluista. Jotain kolkkoa oli lukea eräältä listalta saman lammastilan nimi, jolla olin käynyt tekemässä petovahinkouutista vasta pari viikkoa sitten. Kalatarjousten kanssa mainitaan usein säävaraus, mutta petovarauksen kirjoittaminen ruokalistalle tuntuu mustan listan laatimiselta.
Susiaiheen käsittely jatkuu tällä viikolla. Siitähän toki ei päästä, että susi ei ole susi jo syntyessään, mutta oppii tavoille nuorena.
***
Petoaiheesta kirjaimen pois tiputtamalla pääsee lähes paikallisen musiikin maailmaan. Oman jälkensä Perniön vuodet jättivät muusikko Edu Kettusen elämään ja torstaina ohjelmassa oli Kettusen keikka Turussa. Välijuonnoista saattoi haarukoida yhteyksiä näille main ja arvelenpa, että osassa kappaleista kuultiin sus-sointuja.
Turusta tulee mieleen rakennusperintö. Siellähän väännetään keskustassa sijaitsevan Österbladin tontin rakennusten kohtalosta Kyseessä on kolme hienoa puista liikerakennusta 1800-luvulta ja ihme on se, että taloissa ei ole tehty juuri muita hölmöyksiä kuin hoitamisen laiskuus. Yhtä kaikki maakunnankin mittarilla talojen historiallinen ja muu arvo on sitä luokkaa, että asiaa sopii pitää framilla. Purkua kaavailevien mielikuvitusta voi vain kadehtia: vain aivan irrallaan tosielämästä olevalle voi tulla niiden talojen osalta mieleenkään muu kuin kunnostaminen. Sus siunakkoon.
Eipä sillä: osataan täälläkin. Perniöstä on päätymässä purkuun koulu, vanha terveysasema ja lääkäritalo. Noihin on ollut monella asiaa ja monessa polvessa.
Jos jotain jää silmä kaipaamaan, niin lääkäritaloa: 1960-luvun alussa rakennettu lääkäritalo on vinkeän mutkitteleva, oivasti rinteeseen sovitettu talo ja linjakas oman aikansa edustaja.
Terveysasema kertoo tarinaa sekin: joskus oli aika, kun maalaiskunnassa oli vakipesteissä neljä lääkäriä ja hammassellaiset päälle, röntgen ja vuodeosasto ja lääkäriin jopa pääsi. Ehkä siinä ikävöidään taloa enemmän vanhoja hyviä aikoja, jos jonkun silmä purkutyömaan äärellä kostuu.
Tai sitten on kyse siitä, että näkimeen lensi kaivurin kauhasta asbestipölyä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
