Tervepä terve. Toimituksen itähyökkäyspäädyn viikkokorit heitetään tässä seuraavaksi.
***
Tosin ei tässä koripalloilijan uraa ole harkittu, vaikka strategisista mitoista pituus olisi tähän mainioon lajiin sopiva ja vaikka pitäjässä vahvaa harrastuneisuutta onkin.
Joskushan harrastus kasvaa ammatiksi ja vielä enemmän joskus hyväpalkkaiseksi sellaiseksi.
Tuskin menee paljoa pieleen, jos veikkaa, että täkäläisiäkin pikkupalloilijoita innostaa osaltaan Lauri Markkanen, joka on pelannut tiensä koripallokentillä maailman huipulle.
Ilmeisesti sellaista aikaa ei tule, etteikö lastenhuoneiden seinillä olisi myös urheilijajulisteita. Kaiken päälle kaveri antaa itsestään kovin sympaattisen vaikutelman ja voi vain toivoa, ettei julkisivun alta paljastu aktiiviuran jälkeenkään yllätyksiä. Joskushan näin käy, kun esimerkiksi kiekon pelaamiselta jää aikaa puhua Twitterissä pehmoisia.
Tämä taas tuli mieleen, kun Markkanen kertoili kuulumisistaan radiossa. Erityisesti turhan englannin kavahtajaa lämmitti eräs kohta. Sikäli kun kuulin, pelaaja oli lipsauttaa jalkansa ottaneen hittiä, mutta viime hetkellä hän tuikkasi tilalle suomalaisen ilmaisun.
Moni pitkin maailmaa muuttava kai kuljettaa aika vähän irtainta mukanaan, mutta jos nyt kuitenkin suomen sanat matkassa pysyisivät. Vinttikomerohan on jokaisella vähän kuin omasta takaa mukana.
***
Kaikki sitä kielletään, joskus onneksi. Vastaan tuli juttu siitä, mitä ei sovi ottaa mukaan Ruotsin-risteilylle. Ei veitsiä eikä kaiuttimia. Nykyäänhän joka toisella on USB-kaiutin, johon saa kännykästä musiikit soimaan.
Tämä tietysti pisti miettimään, että kehitys on ollut metkaa. Siitä ei ole kauaa, kun ylin tavoite äänentoiston saralla oli stereolaitteisto. Siis kaksi kaiutinta, mieluusti hyvää sellaista ja oikein sijoiteltuna. Tällainen varustus ja laadukas äänilähde tietävät sitä, että kuuntelijan olo parhaimmillaan on melkein kuin konserttisalissa istuisi ja sitä, että laitteistoon saa tärvättyä rahaa farmari-Passatin verran.
Astuminen stereoaikaan yli 60 vuotta sitten oli vähän kuin olisi laitettu valot päälle ja kaksi- tai useampikanavaisen äänen mahdollisuuksia on sittemmin totta vie hyödynnetty. Nyt sitten monessa torpassa soi jälleen musiikki sivupöydällä pihisevästä muoviputkilosta. Eihän tämä tietysti poikkea mitenkään matkaradioiden kulta-ajasta.
Eikä siitä, että hiihtolomaviikkoon sopii hyvin nimenomaan monoäänitys.
***
Noin muutenhan sää näkyy suosivan ulkoilua sun muuta. Tätä oli tarjolla päätoimittajienkin tapaamisessa, missä huumori oli vahvasti ammatillista. Hassua on sekin, miten vuosien kuluttua oikeassa porukassa naurattavat nekin työssä vastaan tullet asiat, joiden vuoksi tuoreeltaan tekisi mieli ostaa menolippu Argentiinaan.
Remakkaa riitti niin järvenrantamaisemissa kuin illemmalla kodassa ja muiden muistojen lisäksi tuomisiksi jäi tekstiileihin tarttunut savun tuoksu.
Toki nyt vielä helmikuussa onkin ihan paikallaan käyttää palvitakkia.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
