Kohta on puoli vuotta salolaisuutta takana, mutta tuntuuko nyt yhtään salolaiselta? No ei. Jos joku kauempana kysyisi, mistä tulet, vastaisin spontaanisti että Perniöstä. Lehteen kirjoitan edelleen, että ihminen on perniöläinen tai särkisalolainen. Ja niin suurin osa muistakin meistä keskustan ulkopuolella asuvista tuntuu ajattelevan.
Päätöksiä kokoonnutaan tekemään nyt kaupungin keskustaan. Niin pitkälle ei sentään olla menty, että entisen Perniön kunnanviraston lipan syrjässä oleva teksti ”kunnanvirasto” olisi käyty poistamassa. Vihreällä lehdellä varustettu moderni kyltti ”Perniön palvelupiste” ei silti näytä oikein sopivan harmaanruskealla rappauksella varustetun virastotalon pintaan.
Nyt ollaan sitten Salossa, vaikka väkisin.
Menneen puolen vuoden aikana on tullut kuultua monta uuteen Saloon liittyvää tarinaa. Eivätkä ne kovin positiivisia ole olleet. Henkeään kukaan ei varmasti ole sen vuoksi menettänyt, mutta monien pienten asioiden selvittäminen on vaatinut paljon aikaa ja vaivaa.
Ymmärrän kyllä taloudelliset realiteetit. Onhan se selvä, että on tehokkaampaa yhdistää kymmenen eri kunnan vastaavat toiminnot yhteen ja tehdä hommat vähän vähemmällä porukalla.
Mutta hei, eihän se niin mennyt! Samat ihmiset jatkavat kaupungin palveluksessa edelleen ja saavat vielä viiden vuoden irtisanomissuojankin kaupan päälle. Suuryrityksessä olisi irtisanottu jo vaikka kuinka suuret määrät ihmisiä.
Julkista organisaatiota ei tietystikään voida verrata yksityiseen. Julkisella puolella yritetään selviytyä tehtävistä sillä budjetilla, mikä käytössä on. Ei tarvitse varata voittoja omistajille.
Mutta silti puheet ”hoitavien käsien lisäämisestä ottamalla hallinnosta pois” tuntuvat aika kauaskantoiselta. Tuskinpa se sitä tarkoittaa, että kaupungin palveluksessa olevia toimistotyöntekijöitä aletaan kouluttaa uudelleen lähihoitajiksi. Yhdistymissopimuksen rivien välistä voi lukea, että irtisanomisia on luvassa vuonna 2014.
Kaupungin organisaatio on varmasti laitettu kasaan sen hetkisen parhaan tietämyksen mukaan. Fakta on kuitenkin se, että suurin osa tiettyjä asioita omassa kunnassaan hoitaneista on kuntaliitoksen myötä siirtynyt täysin eri tehtävään. Jos jokin asia on vähääkään jäänyt kesken vuoden vaihteessa, sen kuntoon saaminen ei olekaan ollut enää itsestään selvää.
”Meidät on nyt tähän hommaan laitettu, eikä me itsekään tiedetä, mitä meidän pitäisi tietää”. Tällaisen vastauksen sain erääseen lehtijuttua varten tekemääni tiedusteluun pari kuukautta sitten.
Kaupungin työntekijöitä en halua osoittaa sormella. He tekevät hommia niin hyvin kuin osaavat. Uusien ja vanhojen toimenkuvien väliin jää silti väistämättä aukkoja, joita suunnittelijatkaan eivät ole huomanneet. Toivottavasti ajan kuluessa kunkin työtehtävät tarkentuvat niin, etteivät asiakkaat jää pitkäksi aikaa epätietoisuuteen.
minna.urpo@pernionseudunlehti.fi
