Tervepä terve. Toimituksen itätiskin viikkojonotusnumero otetaan tässä seuraavaksi.
Joku aika sitten ehdin marmattaa siitä, miten Ylen radiouudistus hankaloittaa uteliaan aamuja. Aiemmin työmatkalla ehti kuunnella kolme varttia maakunnallista asiaa ja tästä oli hyötynsä siviilinä ja ammatillisesti. On tuon lajin ohjelmaa tarjolla edelleenkin, tosin ruotsiksi ja alueen rannikkokaistaleelle painottuen, missä tietenkään ei ole sinänsä vikaa.
Vaan ei sillä, ettei tässä saisi verorahoille vastinetta. Ykköskanava soittaa nyt arkiaamuisin putkeen parikin tuntia niin vinhaa musiikkia, että myhäilyyn on ollut aihetta. Tarkoitan, että kun Ylen kellariin on itse kunkin mätkyillä ostettu miljardi äänilevyä, niin jopa niitä vihdoin kuulee eikä iänikuista soittolistahuttua. Etenkin kahdeksasta yhdeksään tuntuisi tulevan paljon espanjaksi laulettua ja Latinalaiseen Amerikkaan yhdistyvää musiikkia, missä ei siinäkään ole vikaa. Toinen ja kolmas asia on se, että äänimaiseman perusteella pitäisi olla kallis neule päällä seesteisessä ison kaupungin kivijalkakahvilassa brunssilla juurisämpylöitä analysoimassa eikä kuraisessa Skodassa keskellä särkisalolaista metsää. Missä ei tietenkään siinäkään ole vikaa.
Maanantaina aamulla radio ehti kertoa tilastotietoa siitä, miten moni syö sohvalla sen sijaan, että istuisi keittiön pöydän ääressä. Meillä kotona prosenttiosuus on viidenkymmenen paikkeilla. Jos en tähän ikään ole juuri muuta oppinut niin sen, että suklaapatukkaa monimutkaisemman mussuttaminen sohvalla on varma tie sohvapesulan asiakkaaksi. Borssin riskejä kodintekstiileille en uskalla kuvitellakaan.
Joskus olosuhteet johtavat mielenkiintoisiin lounaisiin. Jokainenhan tietää, millaista on asioida isojen yhtiöiden asiakaspalveluissa. Paikallisessa Keijon ja Reijon vesijohtoliikkeessä käynti on mutkatonta ja ripeää ja mukavaa,mutta jo teleyhtiön verkko- tai puhelinpalveluissa asiointia pitää pohjustaa kourallisella beetasalpaajaa. Siinä ei sitten lapiollinen verenpainepillereitä riitä, kun pitää asioida ison amerikkalaisfirman kanssa eli katkaista taitto- ja kuvankäsittelyohjelmien sopimukset. Kun kolme silmäparia ei löydä sivulta paikkaa, jossa sen voisi tehdä, pitää antautua chat-keskusteluun asiakaspalvelijan kanssa. Sekin polo saattaa istua jossain taka-Intiassa tai sitten tuossa kadun toisella puolella, kuka senkään tietää. Mutta hyvin hänetkin on koulittu: kaikki mahdolliset vaihtoehdot lopettamiselle käydään läpi ennen kuin asiakas melkein uhkailee. Hyvä, etteivät kysyneet, tarvitsisiko isoäiti kuitenkin näitä ohjelmia.
Tämä sitkeys selittää sen, miksi viime torstain lounas oli mäntypuristetta ja melamiinilevyä: taas sai asioidessa purra rikki pari metriä työpöydän reunaa. Katkenneet suonet silmistä kuulemma paranevat itsestään.
Noin muuten ei ole varsinainen tilastoihme, että moni syö sohvalla. Tarkoitan, että nykyinen karmea avokeittiömuoti on johtanut siihen, että yhä useammalla on keittiö olohuoneessa.
