Skip to main content

Koulun väärä aromi

Tervepä terve. Toimituksen koillispuiston viikkoviljelmät kastellaan tässä seuraavaksi.
***
Totista on: kuivuuden takia osa luonnosta näkyisi jo luovuttavan. Kallionpäällispuut ovat oransseja ja perjantain puhurissa lehdet saivat kyytiä. Tuoksut ovat sen mukaiset: harvoinpa elokuun alussa maassa lahoavien omenoiden tuoksua saa aistia ja palanut ruoho haisee kuin villimmän lähiötalon rapussa.

Tuoksumuistihan on muuten hauska ilmiö. Maku tai haju vie paremmin menneeseen kuin kuulo- tai näköhavainto.
Joskus mielleyhtymät vaan ovat virheellisiä. Kävinpä tuossa näet tutustumassa erääseen uuteen julkiseen rakennukseen, ja kuten tapana on, oli pihan istutusten alle lapioitu kuorikatetta reippaasti.

Eikä voi mitään. Samansorttinen rouhe tuoksuineen on tuttu monen mökin pihapiiristä ihan eri käytöstä. Ja kieltämättä vähän oudoksutti oivaltaa, että tässä pakasta vedetyn koulun pihassa on muuten ihan ehta hyvin hoidetun ulkohuusin tuoksu.
***
Sitten on tapaus Muumi-muki. Viime viikolla julkaistu juhlamuki sai aikaan ostoryntäyksen ja parranpärinää, kun verkkokaupan tekniikka oli temppuillut ja kaikille ei ollut mukeja riittänyt. Toisaalta nopeimmin kyllästyvät pistivät mukinsa myyntiin jo samana päivänä, olkoonkin että satasia kalliimmalla.

Mene ja tiedä. Osa vanhemmista mukeistahan on arvokkaita. Koillisnurkan kaapissakin on pari, joista maksettaisiin jo kolminumeroinen summa. Näitä ei toki ole trokaus- tai pääomamielessä ostettu, vaan aikanaan uutena ja nyt hinta on noussut.

Näinhän keräilykappaleiden hinta perinteisesti on syntynyt; ajan kanssa ja joskus puolivahingossakin. Ehkä on jotenkin nykyajan ilmiö, että pitää jo etukäteen kertoa tai tietää, minkä esineen hinta tulee varmasti nousemaan. Joskus aikanaan keräilyesineen omistaminen oli arvo sinänsä, ei se että sillä voi tehdä rahaa.
***
Ensi vuoden läheneminen näkyy siinä, että ensi vuoden talousarvioita jo valmistellaan. Valtiovarainministeri kertoi viime viikolla jo jotain siitä, miten ensi vuonna aiotaan rahavirtoja ohjailla.
Tosin eihän ne suuret tulot vaan pienet kulut, kuten tiedetään.

Paitsi nyt tietysti Ursassa, missä lienevät kaikki menot tähtitieteellisiä.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: