Skip to main content

Koksia pöytään

Tervepä terve.
Toimituksen lounaistiskin ravintoarvot puretaan tässä nyt.
***
Yksi syksyn aiheitahan on tämä karppaaminen.
Karppiateria nykyään ei viittaa kaloihin vaan siihen, että lautaselta on vähennetty hiilihydraatteja.  

Joskus tämä näyttäisi johtavan silkkaan tolkuttomuuteen,  siihen että samalla kun heitetään perunaa ulos ikkunasta, käytetään toista kättä pannussa runsaassa voissa paistuvan pekonin kääntämiseen. Kuituja ja vitamiineja ei ole kuin paistinpannun kahvan puuosassa.

Eihän tämä koko lysti olisi saanut nykyistä huomiota ilman fanaatikkosiipeä.  Yhden asian ihmiset ovat aina pelottavia, on asia mikä vaan.  Samoin karppaamisessa on tietty porukka joka keskittyy laskemaan hiilihydraattejaan mikrogramman tarkkuudella. Päivä on pilalla jos menee desimaalinkaan  yli sallitun. Synninpäästön saa vain jakamalla ylenkatsetta kaikkiruokaisten suuntaan.

No, hullujen kanssa ei auta väitellä. Ihan jäljillä sitä vastoin on se porukka, joka ilmoittaa karppaavansa mutta tekee sen sillä tarmolla mihin arki-iltaisin nyt kenelläkään on rahkeita eli lähinnä puolivillaisesti.

Minusta ei ruokauteliaana karppaamiseen olisi,  olisi hirveä tilanne jos pöytään iskettäisiin jotain uutta herkkua, mutta se pitäisi jättää väliin, kun vakaumus ei salli.  
Tältä pohjalta en aio kääntyä juuri mihinkään muuhunkaan uskontoon, kiitos vaan.  Elämä ilman kemiöläistä ruisleipää olisi kai kuin maakuopassa asuisi.
Mutta kuten tiedetään, ravintosuositukset riippuvat tasan siitä, keneltä kysyy. Paitsi kevättä,  odotankin sitä että joku osoittaa  ihmiskropan tarvitsevan jonkun määrän hiilihydraattiakin.

Ei tuota arjen tarmolla karppaavaa porukkaa vaan  tohdi torua, sikäli kun se tarkoittaa  sitä että lautaselle lastataan kunnolla kotimaista kasvista ja toisaalta sitä, että kaapista heitetään mäelle  kevyttuotteet, vaaleat pullaleivät, sipsit ja muu höttö ja ajetaan mäkkärin ohi.
Se on helkkarin hyvä alku joka tapauksessa.
***
Internetin ihmemaassa saisi ilmeisesti vietettyä toisenkin hetken penkomalla sitä, mikä eri uskonnoissa on mitenkin sallittua apetta.

Tässä kohtaa katse kääntyy ensimmäiseksi länteen, jos joku porukka nyt kerrassaan on valittava. Mormonit eivät juo kahvia eikä osa teetäkään.
 Siinä ämpärillisenkin kun on sumppia päivän mittaan lipittänyt, mormonismi alkaa vaikuttaa ihan ymmärrettävältä.
***
 Tästähän on heitetty vuosien mittaan jokunen vitsi, suomalaisten loppuun ajamien autojen myymisestä ulkomaille.  Joskus 1990-luvulla rahdattiin kaikki vanhat Ladat itärajan yli. Moni vanha mersu tai Hiace jatkaa edelleen matkaa synkässä Afrikassa.  

Yksi vaan ei tee kauppansa.  Lehdessä luki, että Saabia ei myydäkään Kiinaan.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: