Leila ja Helena Melkkilä ovat pitäneet päivän kisailusta. Juhana Melkkilä nosti nauravaiset siskokset syliinsä pallonheittokisan jälkeen.
Perniön urheilukenttä on täyttynyt värikkäistä sateenvarjoista, saappaista ja vettä valuvista kasvoista.
–Katso täälläkin on lätäkkö, joku huutaa kentän laidalle vettä suojaan menneelle isälleen.
Hippo-kisat ovat houkutelleet sateesta huolimatta paikalle paljon lapsia vanhempineen. Ennakkoon ilmoittautuneita lapsia oli 50, paremmilla säillä lopullinen määrä yleensä tuplaantuu kisapaikalla ilmoittautuneiden ansiosta.
–Tänään tuskin tulee ainakaan enempää kuin ennakkoon on ilmoittautunut, Hippo-kisoja järjestävän OP Lounaismaan Mirjami Aaltonen pohtii.
Perniön urheilijoiden ja OP Lounaismaan yhdessä järjestämää tapahtumaa voisi kutsua jo perinteiseksi, sillä monet vanhemmat ovat itse lapsena olleet juoksemassa samoissa kisoissa.
Hippo-kisoja järjestetään ympäri maan, ja Aaltonen pitää tärkeänä sitä, että myös pienemmät paikkakunnat saavat omat kilpailunsa.
–Se on tosi merkityksellistä, että voidaan tarjota ilmaisia kivoja tapahtumia, joihin on osallistujilla matala kynnys tulla paikalle, hän pohtii.
Kentällä lapsiaan kannustavat vanhemmat ovat yhtä mieltä siitä, että tämän päivän kilpailut ovat hyvä esimerkki siitä, että lasten urheilun ei tarvitse olla vakavaa. Pääasia on, että pääsee kokeilemaan ja pitämään hauskaa liikunnan parissa.
–Tässä hienointa on se, että lapselta ei vaadita pitkää harrastehistoriaa, jotta voi osallistua kisailuun, lastensa kanssa kentällä kisoihin valmistautuva Juha Sainio kertoo.
Sofia Sandholm kisasi 10-vuotiaiden tyttöjen sarjassa pituushypyn lisäksi kuulantyönnössä ja 60 metrin juoksussa.
Vaatteet ja hiukset kastuvat läpimäriksi sekä lapsilla että vanhemmilla, mutta kisailijat jatkavat kentällä suorittamista hymyilevin kasvoin.
Sofia Sandholm ja Klas Valjanen ovat tänään kisaamassa pituushypyssä, kuulantyönnössä ja juoksussa. Kumpikin on harjoittelemassa pituushyppyä jo ennen varsinaisen kisan alkua.
Perniöläinen kaksikko harrastaa koripalloa ja jalkapalloa. He pitävät myös yleisurheilulajeista, vaikka niitä harvemmin harjoittelevat. Valjasen suosikki tämän päivän kisalajeista on juoksu, Sandholmin puolestaan kuulantyöntö.
Mitaleja on kummallekin kertynyt jo aikaisemmista Hippo-kisoista, koska niissä on lapsuuden aikana juostu jo jonkin verran. Valjanen on tosin ehtinyt jo hukata osan omista palkinnoistaan.
–Parasta täällä on se, että pääsee kisaamaan, Sandholm tiivistää.
Sateesta ja märästä maasta huolimatta Hippo-kisoihin haluttiin osallistua.
Pallonheittopaikalla juuri suorituksensa tehneet siskokset Helena ja Leila Melkkilä ovat sonnustautuneet säänmukaisesti sadetakkeihin. Helena Melkkilä on neljän vuoden iästään huolimatta osallistunut jo aikaisemmin Hippo-kisoihin, Leila Melkkilälle nämä ovat ensimmäiset laatuaan. 2-vuotiaiden oman sarjan puuttuessa hän kisailee vanhempien lasten kanssa.
–Kyse on täällä enemmänkin yhdessäolosta ja kivasta tekemisestä, eikä vakavasta kilpailemisesta, siskosten isä Juhana Melkkilä miettii.
Hän tietää kertoa, että 2- ja 4-vuotiaille ei ole Perniössä paljoa liikuntaharrastusmahdollisuuksia, mutta tämän päivän tapahtuma on hyvä tapa kokeilla erilaisia lajeja.
–Yritetään viedä lapsia kokeilemaan erilaisia lajeja, mutta ei pakoteta mihinkään, Melkkilä jatkaa.
Kentän laidalla seisovat vanhemmat kertovat, että lapset itse halusivat lähteä kentälle, vaikka tiesivät, että sää on kaikkea muuta kuin kesäisen kuiva ja lämmin.
