Tunnin kävelylenkki Perniön kirkonkylässä tai Melassuon maastoissa tietää keskimäärin kahta kohtaamista koiran kanssa.
Neljällä lenkillä vastaani tuli kaiken kokoisia ja näköisiä karvakuonoja pikkuruisesta chihuahuasta 70-kiloiseen leonberginkoiraan.
Koiran koosta ja persoonasta riippumatta yksi asia on yhteinen: rakas lemmikki on omistajalleen “hän” eikä “se”.
Koiran elämä on mukavaa.
Maisa
Asun: Niittyvillantiellä
Rotu: Lähinnä tiibetinspanieli, mutta myös vähän monirotuisutta. Isäni on puhdas tiibetinspanieli, äidissä myös collieta mukana.
Ikä: Kaksi vuotta heinäkuun lopussa.
Luonne: Olen utelias, itsepäinen, hellyydenkipeä, lempeä ja sopeutuvainen.
Lempilenkki: Melassuon kuntoradat, ja siellä useimmiten pisin lenkki.
Lempilepopaikka: Emännän sänky yöllä. Sohvakin kelpaa.
Lempiharrastus: Pallo on ehdoton! Heti aamusta pitää sen kanssa leikkiä.
Lempiruoka: Kana ja kala kypsennettynä ovat hyviä. Mutta ei niitä juuri arkisin saa, silloin vaan näitä koiranpapuja eli kuivaruokaa.
Tutuilla poluilla on kiva lenkkeillä
Bobi
Asun: Tammitiellä
Rotu: Lyhytkarvainen chihuahua
Ikä: 11 kuukautta
Luonne: Olen kiltti, utelias, mutta kuitenkin vähän arka. Minulla on iso ego. Haukun isoille koirille ja ohi ajaville autoille!
Lempilenkki: Noin 30 minuttia Melassuon mäen teitä, kahdesta kolmeen kilometriä.
Lempilepopaikka: Sohva
Lempiharrastus: Vähän hakusessa vielä, koska olen niin nuori. Emännän käden kanssa tykkään leikkiä, ja sitten vähän murisen.
Lempiruoka: Herkkutikut varmaan! Nyt olen harmittavasti kärsinyt vähän ruokahaluttomuudesta, johtuu kai tästä helteestä.
Lisää juttua koirista tämän päivän lehdessä!
Oikaisu: Lehdessä suloisen chihuahuan nimi oli väärin. Tammitiellä lenkkeilevän koiran nimi on Bobi eikä Nova.
