Tervepä terve. Toimituksen koillisklinikan viikkopistokset tuikataan tässä seuraavaksi.
***
Yksi aihe on tässä ollut yli muiden. Sotesota päättyi ja kun taas on sopu maassa, ei olekaan paikallaan rakentaa sotelassairaaloita.
Armeijateema ei sanaleikissä ole ollenkaan kaukaa haettu: joskushan nämä uudistukset ovat vähän kuin se entisen alokkaan asento, jota ei kannattanut alkaa korjata vaan oli parempi tehdä kokonaan uusi.
Sitä vastoin kielenkäyttöä voisi uudistaa. Kovin monessa kommentissa, uutisessa ja muussa todettiin aina, että sote kaatui. Juuri muita verbejä ei ole havaittu, vaikka kaatuminenhan ei aina ole huono asia ollenkaan. Parhaat kaatujat näet selviävät voittajina: Virén sai 1972 olympiakultaa vaikka veti lipat, tietokoneen kaatuminen opettaa kantapään kautta mitä ei kannata tehdä, ja juopoilta ja pikkulapsilta voi aina opetella, miten mennään peffalleen pehmeästi ja noustaan saman tien takaisin kulkuun ilman, että keskinopeus putosi. Hienosti suunnitellut viranomaisveneetkin pulpahtavat takaisin oikeaan asentoonsa, vaikka kellahtaisivat aallokossa nurin.
Vain siinä yhdessä kappaleessa haaveet kaatuivat eikä niitä saatu enää nousemaan. Ehkä ne olivat huonoja haaveita, kun eivät nouse.
Joku varmasti tietää sanoa, oliko tämä sotesoppa niitä keittoja, jotka kannattaa vielä kaapia takaisin kattilaan niiden kerran kaaduttua pöydälle.
***
Sellainenkin kirja ilmestyi, jossa kerrotaan presidenttien lemmikeistä. Monenlaista vipeltäjää on linnassa ollut. Myös lemmikkeinä.
Tässä eräänä aamuna taloutemme kissat seurailivat meitä töihin lähtijöitä sillä majesteettisuudella, jonka vain läpipaapotut kissat taitavat. Joku tuumasi joskus, että siinäpä kaksikko, joka tietää, kuka on herra talossa ja se oli naulan kantaan sanottu.
Että kirjoittakaa vaan siitä, miten on presidentillä koira. Meilläpä on kuninkaalliset lemmikkinä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
