Vielä kuutisenkymmentä vuotta sitten kinkerit oli maalla suuri tapaus. Varsinkin ruokailuun panostettiin.
– Muistan, miten kokit tulivat tänne meille jo pari-kolme päivää etukäteen valmistelemaan ruokia. Koulusta oli kova kiire kotiin, koska ruoka oli niin hyvää, muistelee Jarmo Ojamo lapsuusaikojaan kotitilallaan Tilkkalassa.
Myös vaimo Kirsti Ojamon kotona Suomusjärvellä järjestettiin kinkereitä hänen nuoruudessaan.
– Meillekin kokit tulivat edellisenä päivänä valmistelemaan ruokia. Kinkeripäivänä luettiin kyllä aika paljon tekstiä ja rippikoululaisia kuulusteltiin. Nythän tämä on varsin leppoisaa meininkiä, arvioi Kirsti Ojamo.
Molempien nuoruusmuistot kinkereistä ovat ehkä vaikuttaneet heidän halukkuuteensa pitää kinkereitä myös nykyään kodissaan. Kaukuri-Aijalan kinkerit pidettiin Ojamoilla viime viikolla.
Vielä 1900-luvun alussa kinkereillä oli tärkeä rooli lukutaidon opettamisessa, sillä kaikille pakollinen kansakoulu oli vasta tulossa ohjelmaan.
– Ennen kuntiahan kirkko hoiti lukutaidon opetusta, ja katekismus oli se opus, jota päntättiin. Useimmat varmaan muistavat Seitsemästä veljeksestä, miten vaikeaa se oli, kertoi aluekappalainen Martti Santakari nykyajan kinkeriväelle.
Nykyään kinkereitä voisi luonnehtia kodeissa järjestettäviksi seurakuntailloiksi, jotka ajoittuvat kevättalveen. Yhteys rippikouluun on silti säilynyt, sillä tälläkin kertaa kinkereillä oli kaksi rippikoululaista. Kuulusteluja ei kuitenkaan pidetty, Martti Santakarin tekemä merkintä läsnäolosta riitti askeleeksi kohti ripille pääsyä Juho Elovaaralle ja Laura Henttiselle.
Illan varsinainen ohjelma ei ollutkaan niin hengellistä. Ryhmissä pohdittiin seikkoja, jotka aiheuttavat turvattomuutta.Esille nousivat yhteiskunnan jatkuva muutos, pakolaistilanne, nuorten vaikeus työllistyä ja huoli omasta terveydestä sekä sairaanhoidon tilanteesta sitten kun kunto alkaa olla varsin heikko.
Lue koko juttu painetusta lehdestä
