Tervepä terve. Toimituksen koillisuurnan viikkoäänet tarkistuslasketaan tässä seuraavaksi.
***
Vakavaa vaaliasiaa löytyy lehdestä toisaalta, vaan tässä ne muut.
Tulokset jo tiedetään ja seuraavaksi joku voisi selvittää, millaisilla iskulauseilla paikka valtuustosalissa heltisi tai yleensä heltiää.
Jos jotain voisi toivoa seuraavien neljän vuoden päähän niin konkretiaa.
Väyrys-parka naputti aikanaan kirjan nimeltä ”On muutoksen aika” ja samanmoinen lause otti silmään myös eräästä plakaatista. Vielä, kun tietäisi mikä tässä nyt sitten ehdokkaan myötä muuttuu ja mihin suuntaan ja miksi.
Sitten on monenlaista linjanvetäjää ja -pitäjää. Sama kääntäen voisi näyttäytyä jääräpäisyytenä ja Turhapuronsa katsoneet muistavat, miten käy jos suoraa linjaa piti piirtää, mutta joku osuu peukaloineen väliin.
Eräässä matkan varrella vastaan tulleessa mainoksessa taas kysyttiin, joko riittää.
Kiitos kysymästä. Tässä ollaan yksityisautoileva valkoihoinen, lähes sekasyövä kuukausipalkkainen heteromies. Siis niin etuoikeutettu ja vähän velvoitettu kuin ihminen olla voi. Kyllä tällaista elämää voisi jatkaa pidempään, joten ei riitä. Tosin ympäristövinkkelistä tämä nyt on aika turmiollinen yhdistelmä, joten vähän voisi niistääkin.
Yhtä metkalta tuntuu ajatus siitä, että päätöksentekoon pitäisi saada järkeä, tavallista tai maalaissellaista. Jokainen meistä on omasta mielestään järkevä ja silti ollaan kaikesta eri mieltä. Mieluummin pitäisi olla pohjatiedot ja jokin tavoite: järjestä tunteeseen ei aina ole kovin pitkä matka.
Nostettaisiin julisteisiin nyt vaikka lähikirjastot, veden hinta tai kaavoitustavoitteet, niin olisi edes jotain mistä napata kiinni. Parempi olisi sanoa, että halu on kehittää sen sijaan, että sitä sun tätä on leikattava ja mikä kaikki on turhaa.
Yleistyytymättömyydestä silkkaan nurinaan ei aina ole kovin pitkä matka.
***
Yrittäjyys ei ollut mahdottoman iso vaaliteema ja paria yrittäjäryhmää ei varsin vaaleissa työllistetty. Nimittäin valokuvaajia ja graafikoita. Jos eivät näkö ja muisti petä, moni meni vaalit vanhojen julisteiden tai ainakin kuvien kera.
Ammattiapua kaivattaisiin etenkin julisteiden mitoittamiseen. Aakolmonen maantien penkalla on auttamattoman pieni, etenkin jos mukaan piti mahtua muuta kuin nimi ja numero. Eipä sitä tietysti enempää ehdi vauhdissa lukeakaan, mutta kuitenkin.
Vaan näihin kuviin. Ehkä taustalla on aito säästäväisyys, ehkä tyytyväisyys edellisiin kuviin.
Tiedetään myös tapauksia, joissa on tullut vähän eripuraa siitä, onko ehdokkaan ikä laitettava mainoksiin. Ilmi se tietysti tulee joka tapauksessa, joten moinen kuulostaa lähinnä väärältä kainoudelta.
Yhtä kaikki tässä on jotain hyvääkin. Jos aikeena oli käyttää samoja julisteita vielä kolmaskin kierros, niin ne pitää kerätä pikaisesti pois penkoilta ja havaintojen mukaan näin myös kävi. Tämän sorttista ehdokkaiden häviämistä seuraa mielellään.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
