Tervepä terve. Toimituksen itäseinän viikkokello vedetään tässä seuraavaksi.
***
Sitähän on monenlaista kelloa eli aikarautaa maailma täynnä. Kiitos digitekniikan, tikitys ja nakutus eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa kuin kellojen lukumäärä.
Vanhoissa dekkareissa saattoi salapoliisi päästä epäillyn lähituntumaan kellon kysymisen varjolla, mutta tämä tekosyy ei nykyään päde.
Kesälomalla kelloa ei toivottavasti ihan koko aikaa tarvita, ainakaan herätyssellaista. Muna- ja kissankellot hyväksytään, vesikellot eivät ole hyvä merkki.
Jonkinmoinen tuomiopäivän kellokin tuntuu käyvän, kun uutisia lukee.
Sunnuntaiaamuna herätessä olo oli merkillinen, kun avasi radion ja kuuli iskuista Lähi-idässä.
Tarkoitan, että joskus aikoinaan juhannuksen jälkeen silmät avatessa on ensisijainen huoli ollut siitä, että mitähän tuli itse tehtyä. Nyt pitää pelätä sitä, mitä joku muu on yön aikana jossain tyrinyt.
***
No, ei auta synkistellä yli tarpeen: jos ei koko porukkaa ole saatu hengiltä jo menneiden kahakoiden aikana niin tiedä häntä jos nytkään.
Ja mistä sitä lohtua, jos ei kirjoista. Viimeistään Veikko Huovisen tuotannosta löytyy rohkaisevaa irvailua hirmuhallitsijoille ja sen sortin kuvauksia elämästä ydinsodan jälkeen, että pistää virnistelemään. Sietää itse kunkin lukea ennen kuin nappia painaa.
Sitä paitsi lupaavia elämänmerkkejä on joka tapauksessa ilmassa: epävirallisen kirjanpidon mukaan ainakin auton keulaan takertuneiden mäkäräisten määrässä on tapahtunut tänä vuonna vähintään indeksikorotus. Västäräkki- ja muut tärkeät yhdyskunnat kiittävät.
Kulkuneuvoista autoa kesäisempi on tietysti vene. Palstalla raportoitu veneenmetsästyskin tuli päätökseensä jo aikaa sitten, kiitos vaan kysymästä.
Syksyllä selviää, pitääkö toteuttaa uusintakierros. Olo on vielä vähän vieras, kun merten Mersu 508 vaihtui vesien VW Passatiin ja nyt huomaa, että käyttöä olisi oikeastaan veneväylien Ford Transitille.
Joku vielä selittää senkin, miksi uuteen kotiin lähtevä vene on yleensä surullinen näky, mutta uuden omistajan ohjaamana horisonttiin poistuva auto herättää lähinnä sen ajatuksen, että päästiinpä siitäkin.
***
Itikoihin liittyy kai jotenkin sekin, että joku katsoi hiljakkoin taivaalle ja mietti, että on tämä nyt kummallinen kesäsääksi.
Tai sitten oli kyse ilmoista, jotka kieltämättä ovat olleet vähän kuin pakosta pidetty puhe kesähäissä: voi siinä joku lämminkin hetki olla, mutta enempi jännittää se, meneekö tässä syksyyn asti vapistessa.
Viileäähän on ollut, siitä ei päästä yli eikä ympäri.
Kesäteattereissa tämä tietysti säästää ihomaalissa, ainakin jos esitettävänä on Smurffit.
***
Tätä kirjoitettaessa kesätyöt ovat monessa perheessä arkea. Tuolla somen ihmemaailmassa on joitakuita huvittanut kompostitarkastajien virka. Tarkastajien hommana siis on katsoa, että pihoilla pitkin maata hoidetaan biojätteet määräysten mukaan.
Väsyneen silmiin virka vaikutti ihan unelmalta. Sen kun ajelee kuulaassa syyspäivässä pakettiautolla mökiltä toiselle, juttelee isäntäväen kanssa niitä näitä, kurkistaa kompostoriin, lopuksi juodaan makoisat kahvit ja ei kun raportin kirjoitukseen.
Paikallislehden toimittajan työhän vastaavasti on pitkälti sitä, että ajelee kuulaassa syyspäivässä mökiltä toiselle, juttelee isäntäväen kanssa, ehkä kurkistaa kompostoriin ja ei kun raportin kirjoitukseen. Makoisat kahvit tosin juodaan yleensä jo aluksi eikä ole sitä pakettiautoakaan.
***
Monella joka tapauksessa kuohahtaa kesällä; jos ei muuten, niin lasissa. On samppanjat ja proseccot ja mitä niitä on. Nauttinevatko maankäyttöalan ihmiset sitten junamatkallaan asema-cavaa.
***
Sanaleikkien tasosta arvaattekin, että loman alkuun on aikaa tämän lehden ilmestyessä yksi aamu.
***
Heip ja nähdään.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
