Tervepä terve. Toimituksen koilliskiesin viikkoreitti valitaan tässä seuraavaksi.
***
Mene ja tiedä, näinköhän sitä voi arvioida ikäänsä muustakin kuin synttärikakun kynttilöiden tai naaman uurteiden määrästä. Niin kuin nostalgisointitarpeesta.
Selitän.
Runsaat parikymmentä vuotta sitten meni talvi Hangossa. Virallinen syy oli opiskelu kansanopistossa, mutta muutakin yhden rospuuttokauden aikana ehtii.
Jotenkin koko kaupunki on jäänyt itseltä paitsioon viime aikoina, vaikka siihen ehti jollain tavalla ihastua jo lapsena.
Tässä kohdassa realistit ja muut tylsät muistuttavat, että siellä ovat talvet kuolleet ja pussinperällä koko paikka ja mitä kaikkea. Ehkä niinkin, paitsi että pussinperäteoria sopii vain maantietä lähestyviin. Vesitse paikka on valtaväylän varrella siinä missä Taalintehdaskin. Tietty oma eksotiikkansa siinä omaan silmään on, vilkaisipa luontoa tai rakennuskantaa. Joko tulee mieleen joku Keskilännen tasankokaupunki, jotain itärajan takaa tai hiekkadyyneistä ja merenselästä jokin Välimeren maa.
Yhtä kaikki nyt tuli se olo, että pitääpä lähteä käymään ja ajella pitkästä aikaa vanhaa tietä pitkin ja piipahtaa opistonkin alueella. Etukäteen selvisi oppilaitoksen lähteneen, mutta talot ja tanhuat ovat yhä sijoillaan.
Selvää tietysti on, että opiston pihaan kaartamisen jälkeen meni hetki, kun vuosien takaa tuttu tilanhoitaja ilmestyi paikalle. Reipas esittäytyminen ja sen selvittäminen, millä asialla ollaan, antoi luvan pyöriskellä pitkin tonttia. Vaivihkaisen pakoon luikkimisen tai näkymättömäksi tekeytymisen sijaan tätä tapaa voi suositella, ja oikeasti fiksu varoittaa tulostaan etukäteen.
Kaunis kartano oli remontissa, rantalehto yhä hieno, omalla tavallaan tyylikäs lättänä päärakennus pahasti pitkään tyhjillään olleen oloinen.
Miten sitten muistikuvatkin jäävät mieleen; se oli tasan selvää, minkä mutkan kohdalla pistetään vilkku päälle opistolle kääntymistä varten, mutta osa rakennuksista oli unohtunut kokonaan ja senkin olisin voinut vannoa, että se yksi majoitustalo oli aikanaan pikkumökkejä, ei rivitalo.
Se taas oli selvää, minkä ikkunan takana oli radiostudio ja millä parvekkeella tuli roikuttua videoelokuvaa kuvaamassa.
Että saa nähdä, josko kohta joku keksii perustaa kiertokävelykierrokset kouluihin. Omalla kohdalla tässä on aika vähän käytävää; yksi on purettu, toinenkin kohta entinen ja näin edelleen, mutta näinköhän lähtijöitä olisi muitakin.
Tietenkään vahingossa liikkeellä ei oltu syysmyrskypäivänä. Jo opistolla puhuri oli viedä löysimmässä olevat vaatteet ja Hangonkylän rannassa loput. Hankohan on antoisimmillaan nyt, kun taas kiiltävien paattien ja kuohuviinitehtaan aurinkovarjojen sekaan vierassatamaan heinäkuussa ei tee yhtä paljon mieli.
Yhtä kaikki kesäajan maine tietyllä tapaa on sementoitu samoin kuin sanaparin ”Turun saaristo”, missä yritettiin hömpässä mökkiohjelmassakin väittää Kemiönsaaren sijaitsevan.
Tämä on sitä sellaista vastaan Hangoittelua.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
