Skip to main content

Keinovalot junassa

Tervepä terve.
Toimituksen lounaiskulman liikenne- ja uudisrakentamisosaston viikkoraportti tiedoksiannetaan nyt.
***
Paitsi että tähän alkuun ollaan ihmeissään.

Tässä lounaiskulmassa on muun hyvän lisäksi ikkuna. Siitä nähtiin viime viikolla merkillinen tapaus.   
Idän suunnasta tuli pyöräilijä kohti autotietä.  
Autotietä ylittävällä suojatiellä mies kaatui pyörineen oikein kunnolla, pyörän tarakaltakin tippui kamaa pitkin katua. 

Autotietä pitkin tuli paikalle auto, joka pysähtyi suojatien eteen.

Pyöräilijä keräili kaatumisen jälkeen itseään aika tovin, nousi hitaasti, kasasi tavaransa ja lähti lopulta vaivalloisesti nilkuttamaan loppumatkaa yli kadun.   
Autossa olleet eivät tehneet elettäkään autosta noustakseen ja mennäkseen pyöräilijää auttamaan. Siinä kahden metrin päässä ei voinut jäädä huomaamatta, että nyt taisi sattua, kun täällä kymmenien metrien päässäkin jo liki vedettiin palttoota päälle että ehditään hätiin.

Mustassa Toyotassa istuneen pariskunnan sietää hetki hävetä.
***
Liikenteeseen liittyy löyhästi sekin, että mihinkään ei voi luottaa.

Lueskelin tuossa yhtä lelukuvastoa, joita nyt pukkaa postissa.
Sielläkin on klassikkonsa, kuten Brion puujuna joka on ollut samannäköinen vuosikymmeniä ja jossa on kaikki hyvän käyttöesineen tunnusmerkit: liikkuvia osia niin vähän kuin mahdollista ja sähköä ei yhtään. 

Paitsi että nyt vähän on. Hiukan kohotti kulmia, kun samalla sivulla myytiin uudenlaista veturia puujunaan.  Homman juoni on tietysti, että siihen tarvitaan paristot, on nokalla sähkövalo ja aparaatti ymmärtääkseni sähköllä kulkeekin kahteen suuntaan.
Pistää miettimään, että miten päin tämä nyt oikein menee. Onko veturien sähköistäminen Briolle välttämättömyys kuin veeärrälle aikanaan, että pysytään kisassa mukana. Vai luullaanko vaan että se on.    Puujuna kuitenkin on ollut yksi vanhoja tuttuja joissa saa pitää itse mieleisensä äänetkin.

No, ei tässä täystyrmäystä anneta. Kuvastosta päätellen toivoa on, paljon on hyvää  ja leikittävää edelleen tarjolla. Esimerkiksi Plaston muoviautoihin eivät ole päässeet myyntimiehet tai kukkahattutädit pahemmin puuttumaan, vaan ne ovat samoja kuin ammoin.  Paljoa ei ole valmiiksi pureskeltu, ja hyvä niin. 

Pikavilkaisulla Legot ovat kyllä muuttuneet. Vaikutelmaksi katalogin ja firman sivujen perusteella jää, että ponnekkaimmin halutaan myydä niitä palikkasarjoja joista ei saa juuri muuta kuin paketin päälle painetun kuvan mukaisen rakennelman.   Ei hyvä.

Eihän lasten mielikuvituksessa vielä mitään vikaa ole.  Siitä todistaa osaltaan sekin, että aika monella koulusta palaajalla on iltapäivisin mukana mistä lie ojasta matkaan ongittu keppi.
Tietysti se ei ole sillä hetkellä keppi vaan ihan mitä vaan valomiekasta kitaraan, ja hyvä niin.

Hyvä niin ei tietenkään sovi loppukaneetiksi, jos kyseessä on aurauskeppi.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: