Tervepä terve. Toimituksen itäjuonen viikkokiemurat ratkotaan tässä seuraavaksi.
***
Kerranko sitä myönteistä näkyvyyttä saa yrittämättäkin.
Kunnilla ja kaupungeillahan on joskus ihan markkinointiosasto tai -ihmisiä miettimässä, miten oma paikkakunta olisi hyvässä valossa esillä ja vetäisi puoleensa tarpeelliseksi koettuja asioita: yrityksiä, uusia asukkaita ja jos vielä jokusen matkailijankin saisi haalittua, niin jo olisi.
Sivullisen silmään mittelö käydään aika tasakokoisin astaloin: tontteja ja rantanäkymiä ja hyviä palveluja tarjoaa moni. Joskus kulkuyhteydetkin mainitaan, vaikka luulisi olevan haitaksi, että paikkakunnalta pääsee kätevästi pois.
Mutta sitten ovat nämä vahingot. Tällainen kerran viikossa rinkallisen kirjoja lainaava ei ole vielä löytänyt lukemisesta mullistavia uusia puolia, mutta vanhat ja hyväksi todetutkin riittävät. Milloin pääsee kenenkin pään sisään ja katsomaan asioita uudesta vinkkelistä, milloin karttuu nippelitieto ja milloin vie kirja ihan muihin maisemiin. Joskushan käy niin, että jostain kirjasta pasahtaa päälle matkakuume tai ainakin kevyt lämpöily. Etevä kirjoittaja saa lukijansa hinkuamaan kiertokäyntiä pahaisimmassa muuttotappiokunnassa mieluummin kuin viikkoa palmusaarella.
Viikonlopun välipala oli paremmin poliitiikan kentältä tunnettujen Rosa Meriläisen ja Kari Häkämiehen yhdessä kirjoittama dekkari Epäpyhä liitto. Se oli napakka kirja lajissaan, mutta ennen muuta ilahdutti vastaan tullut paikalliskytkös: murha-aseen alkuperää selvittävät poliisit päätyvät tekemään käynnin tussarin kirjoihin merkityn omistajan pakeille Särkisaloon. Ja tähän väliin sitten suora lainaus kirjasta: ”Särkisalo oli kaunis kuin karamelli, ajatteli Sara perillä”.
Karkkejakin kai on monennäköisiä, mutta virkkeen kehuvasta sävystä ei ole epäilystä. Tietysti ikänsä karamellimaisemissa seikkaillut jäi aprikoimaan, mitä pitäjän tilaa kirjoittajat ovat mallina katsoneet, kun tekstissä mainitaan niin koivukuja kuin vanha päärakennuskin.
Kaiken tämän päälle pitäjä tuli uniinkin. Toissayönä neljän paikkeilla olin ostoksilla torilla, kun vastaan tuli uutuustuote: särkisalolaisia kiivihedelmiä. Eivät ne kauppiaan käsissä kovin kiivimäisiltä näyttäneet, ennemminkin pitkän varren päässä roikkuvilta karviaisilta. Kiivi muuten on englanniksi kiinankarviainen. Yhtä kaikki tästä piti riemastua ja todeta myyjälle, että tässäpä jutunaihe ja että näytäpä hedelmiä oikein kameralle ja kuka näitä nyt viljeleekään. Seuraavaksi olin jo ottamassa puhelua uutta kokeilevalle viljelijälle.
Herätessä sitten muistin, että täällä savimailla ei ole kovin kiivisiä peltoja.
***
Noin muuten vaalit käydään kohta. Jostain otti silmään otsikko, jonka mukaan liikunnasta ei ole paljoa tässä vaalien alla puhuttu. Mene ja tiedä.
Joka kerranhan sitä joku kantaa huolta siitä, että onko paljon liikkuvia äänestäjiä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
