Tervepä terve. Toimituksen itäruudun viikkojaksot katsotaan tässä seuraavaksi.
***
Moni muukin kuuluu istuneen nokka kiinni televisiossa ja ihastuneen erääseen uutuussarjaan.
Tunnelma on kuin yhtenäiskulttuurin aikaan, kun koko kansa katsoi kerran viikossa Reinikaista.
Joskus pääsee lähes unohtumaan, että telkkarialan osaamista maasta löytyy.
Tunneissa mitaten eniten syntyy sitä unohdettavaa tavaraa, jossa syyntakeettomat tai uusavuttomat sekaantuvat toistensa puolisoihin tai sähläävät mitä milloinkin. Hyviä dokumentteja ei ole koskaan liikaa, hyvää tositeeveetä ei toistaiseksi ole ollut liikaa.
Yhtä kaikki viime aikoina aiheesta on kehuttu Tiina Lymin käsikirjoittamaa ja ohjaamaa sarjaa Queen of fucking everything.
Nimen englanninkielisyydelle löytyy kate sarjasta, eikä tekijöiden laiskuudesta voi tässäkään mielessä marmattaa.
Sarjan alussa päähenkilö, kiinteistönvälittäjä huomaa puolisonsa kadonneen ja jättäneen jälkeensä miljoonavelat. Jotta elintaso ja kulissit pysyisivät ennallaan, pitää keksiä jotain. Nainen päätyy sananmukaisesti kuin varkain osaksi rikollisten maailmaa ja vedätys seuraa toistaan.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Sarja on hulvaton, eikä vähiten siksi, että sen hahmot ovat mehukkaan karmeita: lyhytpinnainen pikkurikollinen, pikkupojaksi jäänyt iso rikollinen, kaikkitietävä seurakunnan luottamushenkilö ja tekopyhät kiinteistökauppiaat ovat sen sortin sakkia, että tyypeille saa välillä nauraa vedet silmissä, välillä puristella nyrkkiä.
On selvää, että heille löytyy tosielämän esikuvat jostain, mutta jos he olisivat totta, ei paljoa naurattaisi.
***
Paljon palstatilaa on saanut myös Aku Louhimiehen ohjaama jännityssarja Konflikti, joka kiinnostaa siksikin, että tapahtumat sijoittuvat Hankoon. Helposti selviää, että kuvattu on muuallakin, mutta kerranko katsojaa retkutetaan. Jälki on näyttävää.
Alana kuvauspaikkojen etsintä on muuten kiinnostava jos mikä: monesti tulee katseltua ympärilleen sillä silmin, että mitähän tässä filmaisi.
Yhtä kaikki Konfliktista on kerrottu, että sitä on valmisteltu yhdessä armeijan kanssa ja kuvattu esimerkiksi oikeita harjoituksia. Puolustusvoimat lähtee mukaan niihin tuotantoihin, joissa se katsoo itseään kohdeltavan oikein, joten reippaampi intin kustannuksella irvailu pitää tehdä edelleenkin omien maastopukujen ja panssarien avulla.
Lähtökohtana sarjassa on tilanne, jossa ulkomaisia joukkoja ilmestyy Hankoon ilma- ja meriteitse ja keskelle varushenkilöiden harjoitusta. Osa pääsee hengestään heti, osa vuoroin sählää ja vuoroin osoittaa sissipartiomaista neuvokkuutta. Kohta pähkäillään valtionhallinnonkin puolella.
Kaiken kimpassa tekemisen jälkeen on käynyt niin, että ohjelma muistuttaa armeijan mainosta tai kalustoesittelyä. Hätä on kädessä, mutta maastopuvut pysyvät moitteettomasti napitettuina ja repliikit ovat kuin toimintaelokuvan tekstitystä lukisi.
Merkillisintä on se, että uskottavaksi tarkoitetut tapahtumat ja hahmot ovat vähemmän uskottavia kuin ne, jotka aiemmin kehutussa sarjassa on varta vasten koomisiksi kirjoitettu. Ikävintä on, että Konfliktin hahmot ovat lähinnä vastenmielisiä, eivät herkullisen hirveitä.
***
Ei sillä, ettei sitä lajia olisi tarjolla joka tapauksessa.
Tähän päästään Turun kautta. Siellähän on viime päivät ihmetelty Afrikan tähti -lautapeliä kaupungin päiväkodeissa. Mene ja tiedä, mutta jotenkin sitä ajattelisi että ison kaupungin hallinnolla on muutakin puuhaa kuin ratsata päiväkotien hyllyjä.
Sopan kiehuntahan alkoi sikäläisen varavaltuutetun heitosta. Mielessä kävi, että pitäisikö asiasta kysyä myös päiväkodeissa työskenteleviltä varhaiskasvatuksen ammattilaisilta. Kuntapolitiikkaahan pääsee tekemään höpsömpikin, jos osaa asetella sanansa oikein vaalien alla makkarakojulla.
Peli on aikansa lapsi ja kolonialistinen toki. Lapsena pelatessa asiaa ei osannut ajatella noin. Sittemmin aika muuttui.
Vaan ei sillä, että siirtomaaherruuden ajatus olisi mihinkään hukkunut. Kahvit olivat mennä väärään kurkkuun, kun Amerikan presidentiksi palaava erikoismies alkoi puhua pehmoisia Grönlannin hankkimisesta omalle maalleen.
Jos nyt hallinnolla on aikaa keräillä joutavuuksia talteen, niin miksei Afrikan tähtien sijaan tuotakin kaveria. Viihteeksi koppiin voi antaa vaikka lautapelin.
Ei Kimbleä kuitenkaan, siinä on monta liikkuvaa osaa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
