Tervepä terve. Toimituksen koillispulman viikkoratkaisut annetaan tässä seuraavaksi.
***
Metkaa on sekin, että kielirajan tuolla puolen sanotaan paljon hyvin myös suomeksi.
Kemiönsaaren taituri Edu Kettunen kirjoitti nimittäin erääseen lauluunsa, että ”elämä on yhtä katastrofinhallintaa”.
Oletan kyllä, että miehellä ei ollut mielessä niinkään maailmanpalo kuin sellainen keskiverto maanantaiaamu, jona samalla hetkellä havaitaan perheessä norovirus, vesiputkien jäätyminen ja autonavainten putoaminen kuistin alle käden ulottumattomiin.
No, jokainen tietää viimeisten parin vuoden isoimmat otsikot. Jos tilanteesta jotain hyvää haluaa hakea niin ehkä sen, että uutisaiheissa oli läpsystä vaihto näin päin eli ensin pandemia ja sitten muuta. Eikä ensinmainitunkaan häntä vielä ole kuvasta luikertanut.
Tämä tuli mieleen keikalla nuorisotila Narikassa viime viikolla. Lehteen päätyneestä jutusta leikkautui tilapulan vuoksi pois nuoriso-ohjaaja Juuso Kallion ajatus siitä, että Ukrainan asia tulee vastaan myös harrastuspiireissä esimerkiksi niin, että valmentajat tai joukkueenjohtajat voivat puhua siitä, miten seura voisi tai aikoo auttaa hädässä olevia ja tämä tietysti kantautuu nuortenkin korviin.
Toinen puoli asiassa on sitten se, että parin tunnin lentopallovuorolla tai kuvataidekurssilla tai viulutunnilla voi olla mittaansa isompi arvo siinä, että nuoremmat saavat edes hetkeksi muuta miettimistä, kun huomio pitää pistää sormitukseen tai avaussyöttöihin tai mihin vaan. Kun nyt taas kerran harrastamaan pääsee. Pienet päät tarvitsevat vapaahetkensä maailman murheista.
Ja osa isommista taitaa niitä oikein väistellä.
***
No, omalla laillaan jatkuu arki meillä eikä ihan kaikki liiketoiminta tai liikenne vielä ole tauolla.
Joskus kättä paiskaavat arkinen ja ylevä.
Tämä tuli mieleen, kun viikko vei Turun Vähäheikkilään, missä vastaan tuli erikoiskuljetus. Lavetin päälle oli sidottu laivan koneen runko, nähdäkseni sellainen paketti josta moottoripiireissä lohkona puhutaan ja johon vielä kiinnitetään satoja osia ennen kuin siitä tulee käyvä moottori.
Yhtä kaikki nämä ovat osaamista jos mikä: ennen kuin kone käy, on tarvittu valtava määrä insinööritietoa ja rakennustaitoa. Kapine voi olla umpirautaa, mutta taiten jalostettua sellaista.
Ja tämän jälkeen oli hauskaa huomata lohkon päädyssä arkisesti tussilla kirjoitettu teksti ”Saksa 3/22”.
Voi toki vain toivoa, että jossain uumenissa on tarkempikin osoitelappu. Kun tätä maailmaa tietää, voi pitää varmana, että ilman osoitetarraa muutaman kymmenen tonnin painoinen rautahärveli katoaa varmemmin kuin lukulasit.
***
Noin muuten laivapuolelta kuuluu hyvää. Tämä uusi Tukholma-Turku-linjaa ajava alus on nyt sitten kastettu.
Maallikko olisi kyllä voinut arvata, että on se jo valmiiksi aika märkä ainakin pohjastaan.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
