Heipähän hei.Toimituksen lounaissiiven viikkoauringonpalvonta hoidetaan tässä ja nyt.
***
Viikon iloinen ruokauutinen löytyi Turun Sanomista lauantaina. Juttu kertoi, että uhanalaiset kalat häviävät kauppojen tiskeiltä pikkuhiljaa.
Se on tietty oikein, jonkun tuoreen tonnikalan ostaminen Suomessa alkaa olla lähellä puhdasta ökyilyä.
Samainen juttu kertoo, että suosittu pangasius on saamassa ympäristömerkin. Merkistä tuntee kalan, jonka viljely on tehty kestävästi; että työläiset on palkattu asiallisesti ja työolot olleet kelvolliset nekin.
Sillä lailla. Joku logiikkahan tässä varmaan on, keksisin vaan mikä.
Norjalainen viljelty lohi saa siellä täällä lämpöjä nousemaan: tulee kuljetusmatkaa, työt ovat poissa suomalaisilta ja kalankasvattamot pilaavat viimeistenkin vuonojen vedet. Samaan aikaan päiviä matkaava pangasius on muka käypä vaihtoehto.
Antaas katsoa, miten tasoittuu kysyntä, jahka pangasiuksen hinta merkin myötä pompsahtaa.
***
Imagostahan kyse on. Kuhafilee tekee herkkuna kauppansa, vaikka hinta on suolainen. Ahvenfileelläkin on jutun mukaan ostajansa, jos mokomaa tiskissä on.
Sitä vastoin silakkaa kysyy vain vanhempi kansanosa.
Kuha-asian tajuaa. Maine on vuosien mittaan syntynyt. Jos milloin on ravintolassa kalliimpi kala-annos, se on äkkiä kuhaa, miksei siikaa tai ahventakin.
Mielenkiintoista vain on, mitä haastateltu kalatiskin hoitaja sanoo: että ahvenfilettä osaavat valmistaa nuoretkin, silakkaa eivät.
Logiikkansa tuossakin, sikäli että ruokaa molemmista syntyy aivan samoilla ohjeilla. Silakan paistoon menee pari minuuttia ja ahveneen hiukan kauemmin. Edellisessä ei ole mitään syömistä häiritsevää, ahvenenkin ruodot ovat luokkaa olematon. Maku menee tasan, silakkakilon hinnalla ostaa ahventa niukemmin.
Mielenkiintoinen on ihmisen mieli, mitä kalakauppoihin tulee.
***
Tuulivoimalathan puhuttavat, etenkin propellit. Voimalinjoista harva on ollut huolissaan. Syytä olisi.
Työläinen tosin tuskin astuu johtoon, ne kun on usein vedetty kauas maanpinnasta. Lintujen osalta huolissaan sopisi ollakin.
Ympäristöliikkeestä lähtenyt vihreät voisi ottaa tämän asiakseen, siellä muutenkin erikoistutaan langattomuuteen.
Uutiset kertoivat viime viikolla, että kiitos vaalitappion, puolueen lehteä eli Vihreää lankaa joudutaan ohentamaan ellei jopa pätkäisemään.
Niinpä tietty. Vaalien alla oltiin jo sitä mieltä, että vähän joka porukalta on kateissa punainen lanka.
***
Kansansuosikki Soini puolestaan lankamaistuu. Iltapäivälehden mukaan miehen painosta on kadonnut niin ja niin paljon.
Pitäneekö päätellä, ettei kaveri ole enää takavuosien malliin makealle persu.
***
Heip.
