Jo vuonna 2008 alkanut prosessi kalastuslain kokonaisuudistukseksi on alkanut saapua kalkkiviivoille ja vaiheeseen, jossa on vihdoin aika tehdä päätöksiä. Maa- ja metsätalousministeriön esitys uudeksi kalastuslaiksi on saanut ristiriitaisen ja hämmentyneen vastaanoton lausuntokierroksellaan. Isot kysymykset ovat kuitenkin edelleen ratkaisematta. Jotta laki voisi olla hyväksyttävissä, on muutosten alkuperäiseen esitykseen oltava merkittäviä.
Kalastuspolitiikassa SDP on pitkään erottunut ja tulee erottumaan jatkossakin muista puolueista maa- ja vesialueita omistamattoman väestön puolestapuhujana. Mielestämme kalastusmahdollisuuksia tulee kehittää ja laajentaa jokamiehenoikeuksien pohjalta. Tämä tahtotila kirjattiin myös hallitusohjelmaan: ”Maksuttomia ja maksullisia yleiskalastusoikeuksia kehitetään ja laajennetaan kestävällä tavalla vapaa-ajan kalastusta laajojen kansalaispiirien luontoharrastuksena”.
Kalastuslakiesitys nykyisessä muodossaan kaventaa hallitusohjelman vastaisestiyleiskalastusoikeuksia ja vähentää erityisesti ikääntyneen väestön kalastusharrastusta. En voi hyväksyä sitä, että nyt esitetty yhden kortin malli poistaisi 65 vuotta täyttäneiden oikeuden maksuttomaan viehekalastukseen läänikohtaisen viehekortin tarkoittamalla tavalla. Samalla he joutuvat maksamaan myös veroluontoisen kalastuksenhoitomaksun, josta heidät vapautettiin vuoden 1996 kalastuslain muutoksella. Muutos koskisi mittavaa joukkoa eläkeläisiä ja haittaisi, pahimmillaan jopa estäisi, heidän mahdollisuuksiaan harrastaa kalastusta.
Kaikille 18 vuotta täyttäneille pakollinen, samansuuruinen viehekalastusmaksu kalastustavasta riippumatta ei ole myöskään käyttäjä maksaa –periaatteen mukainen. Esitetty kalastonhoitomaksu, joka sisältää viehekalastusoikeuden yhdellä vieheellä koko maassa, vähentää nykyisten läänikohtaisella viehekortilla kalastavien (n. 100 000 kalastajaa) kalastuskustannuksia. Samalla se kuitenkin pakottaa yhteensä noin 200 000 katiska- ja verkkokalastajan sekä erityiskohteissa kalastavien maksamaan viehekalastuksesta, jota he eivät harrasta.
Kalastuslain kokonaisuudistuksen tulee ylläpitää ja lisätä kalastusharrastusta ja edistää kestävän käytön mukaista kalastusta ja kalakantojen hoitoa. Tällä hetkellä nämä kriteerit eivät lakiluonnoksessa täyty.
Maa- ja metsätalousministeriön esittämät uudistukset tosiasiassa heikentäisivät enemmistön mahdollisuuksia harrastaa kalastusta. Voittajana uudistuksessa olisi se pieni joukko, joka kalastaa useamman läänin alueella.
Raadollisimmillaan kalastuslain väännöissä on kyse vesialueiden omistajien ja niitä käyttävien virkistys- ja vapaa-ajankalastajien oikeuksista. Vesialueiden omistajille maksetaan miljoona euroa vuodessa onginnasta ja pilkinnästä aiheutuvasta ”haitasta”. Voidaan perustellusti kysyä mistä haitasta? Verrataan tilannetta vaikkapa jokamiehenoikeuksiin perustuviin marjastus- ja sienestysoikeuksiin. Niistäkään ei makseta maanomistajille korvauksia. Miksi onginnasta ja pilkinnästä siis pitäisi maksaa?
Katja Taimela, kansanedustaja (sd.)