Tervepä terve. Toimituksen koillisvajan viikkoklapit pinotaan tässä seuraavaksi.
***
Niinhän on, että edellinen neljä viikkoa meni neljän koon merkeissä. Kuumuuden, kirjojen, klapinteon ja kekkuloinnin. Viime mainittu on sitä, että haahuillaan aika vähissä vaatteissa rannan ja talon välillä.
Tulostavoitetta ei ollut onneksi muuhun asetettu; puuhommissa suuremman uhon sai jättää sikseen. Lämmin tuli jo kirvestä liiterin ovensuusta hakiessa.
No, kauas omavaraistalouden ajatuksista ei päästy aina lukiessakaan. Murhajuttujen lomaan löytyi tuoreehko Pentti Linkola -elämäkerta.
Jotenkin tuli siinä lukiessa mieleen, että Vanajaveden kalastaja-kirjailijalla ja pitkän linjan lauluntekijöillä on jotain yhteistä; se, että nämä onnettomat ovat hittiensä vankeja. Juicelta tunnetaan kourallinen kappaleita tuhannesta, Linkolalta muutama tölväyksenomainen lausahdus kaiken sanotun ja ajatellun seasta. Näinpä Riitta Kylänpään kirjoittama elämäkerta tuli luettua melkein ahmaisemalla ja hyvä niin: kuva laajeni vielä melko tavalla. Vähintään karisivat kuvitelmat siitä, että metsämökin kalastajan elämässä varsinaisesti kalastajaromantiikkaa olisi. Toisaalta vankistui se kuva, että kaiken takana on oikea huoli ja että eletty on kuten opetettu. Lintukartoittajana mies on tehnyt uraauurtavaa työtä.
Kirja sietää lukea, kiinnostivatpa elämäntarina tai oman ympäristökuormituksen vähentäminen. Teoksesta saa jo jonkinmoisen kuvan siitä, mitä on, jos oikeasti haluaa jättää pienen jäljen.
Ei sillä, ettei sitä olisi tuntenut itseään pieneksi, mitä aikaansaamiseen tulee. Keskivartalolihavalle kesälomalaiselle riittää jo kahden hehtaarin harvennushakkuualueessa tekemistä, vaikka apuna miten olisi tekniikkaa ja käsipareja. Kirja taas mainitsee kalastajan siivonneen polttopuumielessä yli 20 hehtaaria samanmoista sarkaa, pokasahalla.
Yksi kirjan kantavia ajatuksia liittyy ihmiseen; selväksi tehdään, että Linkola pitää ihmisistä mutta ei innostu ihmiskunnasta.
Kun tässä kesän aikana lukemiaan tai kuuntelemiaan muita juttuja muistelee, niin huoleen todella on aihetta. Yhdessäkin pätkässä valotettiin trofee-metsästäjien ajatusmaailmaa ja toisessa kerrottiin varta vasten, miksi metsäpalovaroitus on syytä ottaa vakavasti.
***
Muutenhan kesä on tähän asti ollut hikimuistoinen.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
