Tervepä terve.
Toimituksen lounaisladun hankikannolla ollaan nyt tässä.
***
Tässä maassa sentään pelataan varman päälle.
Seurasinpa nimittäin viime viikolla presidentin virkaanastujaisia ihan uteliaisuuttani.
Noita kuninkaallisia aina parjataan, että turhan paljon kalliita rituaaleja pitävät aina, milloin pitää lapsi kastaa, joku naida tai siunata viimeiselle matkalle.
No, tilaisuus missä Niinistö otti uuden pestin vastaan oli suomalaiseen tapaan sellainen kuin olettaa sopiikin, kun virkamies vaihtaa työstä toiseen. Nimet paperiin, pari sanaa eduskunnalle ja siinä se. Ei kuninkaallisia kultavaunuja tai töyhtöhattuisia miekkamiehiä kunniaa tekemässä.
Mutta eipä tuo tuohon päättynyt. Myöhemmin päivällä juhlallisuudet jatkuivat, kun presidentti kävi esittäytymässä hallitukselle ja muille. Pelästyin jo, että nytkö päästään siihen keskinäiseen kehumiseen kovat kaulassa, jolle olen vähän yliherkkä.
Vallankin ihmetytti, että pitää käydä oikein muodostelmassa käsipäivää sanomassa. Olin kuvitellut että kaikki nyt kuitenkin tietävät minkäniminen ja –näköinen kaveri presidentin virkaa hoitamaan valittiin.
Mutta tarkemmin ajatellen tuollakin on perusteensa.
Olisi sekin nimittäin noloa että joku kuitenkaan ei tiedä. Siinä sitä sitten kolkuttaa presidentin ovelle ja sisään-huudon tultua tapaa huoneesta ihan eri näköisen ihmisen kuin luuli. Siinä sitä ähkyisi, että taisi tulla valittua väärä ovi ja peruuttelisi takaisin käytävään ja jäisi asia vallan toimittamatta.
Että kätelkää nyt toki jatkossakin, niin ei tule näitä tällaisia epäselvyyksiä sitten.
***
Hirveän julmia ihmisiä kyllä on olemassa.
Hesarissa kerrottiin alkuviikosta Robert van Persiestä. Vaikka nimestä voisi luulla, hän ei ole sieltä.
Kyseessä on jalkapallon valioliigan paras maalintekijä, josta jutun mukaan oli ennustaja todennut tämän vanhemmille Robertin ollessa pikkupoika, että tästä kasvaisi ”jalkapallokenttien Ferrari”.
Minä kyllä vanhempana loukkaantuisin, jos joku sanoisi että pojasta tulee epäluotettava ja kallis ruokittava ja talveksi se on parasta pistää kokonaan liiteriin.
***
Maanantai-ilta menikin kaupunginvaltuuston kokousta seuratessa, kuten työhön kuuluu.
Entinen kivikausikeskus puhutti jälleen, sen tiloista kun kaupunki maksaa edelleen pitkän pennin. Vanha ajatus siitä, että tarjotaan sitä ensi hätään vaikka Alkoksi, tuli sekin taas esiin. Kivikausikeskushan sijaitsi liikennemyymälän kivijalassa Suomusjärven metsässä.
Mikä siinä sitten kun pitkäripaiseksi vaan. Vielä, kun ohjeistetaan tilaamaan myymälään miedompaa tavaraa vaan, niin se on se viinikellari sitten.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
