Tervepä terve. Toimituksen itäsuon viikkolajit kartoitetaan tässä seuraavaksi.
***
Julkisella puolella haetaan säästöjä ja on esitettykin. On esitetty myös kritiikkiä.
Asiassa on helppo olla puolueeton: esimerkiksi koulun, ympäristön ja pienemmistä huolehtimisen luulisi olevan väriin katsomatta jokaiselle tärkeää.
Etenkin luonto ja koulutus tuntuvat saavan kylmää kyytiä, mutta jos säästää piti, miksei sitten kunnolla.
Äkkinäinen voisi miettiä esimerkiksi, että väliäkö ensimmäiselläkään luonnonsuojeluohjelmalla. Tarkoitan, että sillä saralla näytään haettavan poikkeusta poikkeuksen perään niin, että millään sovitulla ei ole kohta väliä eli tehty työ on ollut turhaa.
Tämä nyt tuli mieleen, kun eräskin ministeri puhui pehmoisia pohjoiseen, Viiankiaapalle suunnitellusta kaivoshankkeesta. Kaivosta kaavaillaan paitsi lailla, myös Natura-ohjelmalla suojellun suon alle ja ministeristä tämä olisi toteutettavissa. Todellisuudessa sitä ei lähtökohdat huomioiden tietenkään perustele millään, mutta taikasana ”investointi” on ennenkin saanut silmiä kiilumaan siellä, missä ei pitäisi.
Ympäristönsuojelurakenteiden kanssa samaan pakettiin voi varmaan pistää säästöjen nimissä rakennussuojeluun liittyvät elimet. Selvää nimittäin on, että jos joku lupaa hyvät investoinnit keskelle mitä vaan kirkonkylää, taas silmässä pilkahtaa. Aina on joku, jolle esimerkiksi vuosisatainen pappilanseutukin on vain raakamaata. Rakennusperintöä on vielä sen verran jäljellä, että on mistä aloittaa.
No, edellinen oli tietysti sarkasmia. Jos todella jostain voidaan säästää, niin ympäristönsuojelussa kokousajasta ja -pullista. Tarkoitan, että niitä ei liikaa tarvita, sillä luonnonsuojelu ei ole neuvottelukysymys.
Tällä menolla toki säästyy vaivatta ainakin puita. Ei tarvitse repiä sytykkeeksi tuohta, kun uutisia lukiessa tuohtuu itsestään. Sanavalinnoista tietysti on paljon kiinni. Liian monesti hoitaminen tarkoittaa kaatamista, olipa kyseessä metsä tai jonkin eläinlajin kanta. Päivähoidossa sentään saavat vielä lapset kaatuilla omia aikojaan.
No, joku määrä puuta tarvitaan ja kohta kerron, että mihin etenkin.
Tässä on nimittäin tullut parin viime viikon varrella vastaan parikin hetkeä, jolloin on tuntunut vanhalta. En viittaa siihen, että puupalttoo olisi käynyt vielä mielessä, mutta sinne päin.
Kun perheessä on laulaja, se tarkoittaa kevätkonsertteja. Kun toimintaa pitää myös tukea, ostaa loppuperhe liput konserttiin ja menee paikalle. Nykyaikaa on, että lippu tuli sähköpostiin. Ja nykyaikaa on sekin, että päivän aikana vanha tapa lukea sähköposti oli poistunut käytöstä ja tilalle oli tullut uusi sovellus, jonka luvataan lisäävän tehokkuutta ja tämä kävi ilmi juuri, kun lippua olisi pitänyt vilauttaa.
Jokainen tietää, että kun joku puhuu tehokkuuden lisäämisestä, ei lisäänny kuin systolinen verenpaine.
Yhtä kaikki sovellus piti hankkia ja sitten siihen piti päästä sisälle, että sai sähköpostin luettua. Konserttisalin käytävällä sovellusta ihmetellessä mielessä kävivät vanhat hyvät ajat, jolloin tietokoneohjelmien asentelu vaati hiukan aivotyötä, mutta mukana oli myös silkkaa onnistumisen riemua.
Tänä päivänä laitteet vaan tehdään keskenkasvuisille. Jossain välissä sovellus halusi varmistua siitä, että sitä käyttää ihminen eikä robotti: piti saada ruudulla näkyvä kuva samaan asentoon kuin ruudulla näkyvä toinen kuva. Lopulta tuli vain alentuva olo: konsertti odottaa ja salin ovella aikuinen mies näpyttelee jonkun piirtämää autonkuvaa puhelimen ruudulla saadakseen pääsylipun näkyviin.
Yhden sanan ovat it-porukat omineet. Sana on ”ekosysteemi”, mikä oikeasti liittyy luontoon. Eräs määritelmä kuuluu näin: ekosysteemi on järjestelmä, jossa elävät olennot (kasvit, eläimet, bakteerit jne.) ja niiden eloton ympäristö toimivat vuorovaikutuksessa toiminnallisena yksikkönä.” Tuo on tärkeää, tietotekniset laitteet vain jonkun kasaamia aivottomia mötiköitä. Sanan käytöllä on kai haluttu kertoa siitä, miten laitteet pelaavat yhteen.
Näin toki on. Tässä piti nimittäin myös avata kesätoimittajalle sähköposti ja tarvittava ohjelmapaketti. Joskus olisi riittänyt sähköpostiosoite ja salasana ja siinä se. Nyt pitää varmistautua varmistautumisen päälle. Kun paketti oli valmiina koneella, piti ottaa puhelin ja siinä olevalla sovelluksella kuvata QR-koodi ruudulta ja tieto kulki laitteesta toiseen, että on se oikea ihminen joka operoi. Tietysti puhelimen piti olla se oikea ja sen liittymä oli vielä levossa ja sitten meni jotain pieleen ja siinä se meni aamupäivä nitroja nappaillessa.
Jos luonnon ekosysteemien tuhosta on kunniakkaasti vastannut metsäteollisuus, näiden muiden ekosysteemien tuhosta tekee joskus mieli vastata itse.
Että mihin puuta tarvitaan? Muutamaan pöytälevyyn ainakin. Parin reunat tuli purtua rikki tässä viikon aikana.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
