Tervepä terve. Toimituksen koillispoteron viikkovartiointia harjoitetaan tässä seuraavaksi.
***
Tätä luettaessa uudet varusmiehet ovat toista viikkoa palveluksessa. Alkuun on osunut vesikeliä, pakkasia ja pyryäkin.
Mielenkiintoista on, miten syvälle varusmiesajan tietyt aistimukset muistiin jäävät.
Tämä tuli mieleen, kun lumentulo alkoi.
Armeija-ajan ensimmäinen herätys jää mieleen, ja koska harvalle tulee edeltävänä yönä uni silmään, myös mainittu yö. Seitsemäntoista vuotta sitten, oman palvelukseenastumisen aikaan, tuona yönä alkoi lumentulo. Omalta punkalta näkyi kasarmin seinässä olevan valaisimen valokeilassa pyörivä lumituisku.
Sen se sai aikaan, että kun nyt makaa kotona sängyssä ja näkee valokeilassa pyörivän lumen ikkunan takana, palaa oitis mielessään vuosien takaiseen Upinniemeen. Mitä nyt tietysti vatsa on vähän vähemmän kuralla, mutta kuitenkin.
Sama teho on tuoksuilla; eräänä aamuna töihin lähtiessä naapurin tuuletushormeista tuli pihalle lupaava hernekeiton tuoksu. Putsailin autoa lumesta ja manasin kenkiin tunkeutuvaa valkoista töhkää, kun nokkaan tuli aistimuksia paremmasta. Hetkessä olo oli ihan sama kuin sotilasvalapäivänä. Mitä nyt tietysti tiesi, että illalla ei pääse monen päivän vapaille.
Että älkää esikuntien toimistoissa huolestuko, kyllä sieltä jotain jää mieleen.
Mitä nyt tietysti ei mitään siitä, mitä itse koulutuksessa on läpi käyty.
***
Hiihtämisessä oli armeijassa se hyvä puoli, että kukaan muukaan ei osannut.
Parhaimmillaanhan hiihtämiseen voi suhtautua kuten pyöräilyyn; kotiseutunuohoamisena jossa samalla saa kuntoilua. Putkessa tai sadan metrin keinolumipätkällä hiihtäminen nyt tuntuu hiukan samalta kuin jos polkisi ympäri pyöräkellaria.
***
Laduillahan riittää muuten parhaillaan porukkaa. Osasyy voidaan langettaa uudenvuodenlupausten niskoille. Monihan aloittaa tammikuussa uuden, terveen elämän kevyine ruokineen.
Useita niistä kannattaa maistattaa myös ystävillä. Jos haluaa päästä heistä eroon.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi
