Tervepä terve. Toimituksen koillistien viikkolinjaus oikaistaan tässä seuraavaksi.
***
Tässähän eletään neljättä päivää uuden tieliikennelain aikaa.
Paljon hyvää hihkumista on mennyt hukkaan; moni esimerkiksi ehti luulla, että vähimmäisnopeuden käsite tarkoittaa sitä, että nyt hitaammin ajaville rapsahtaa rapsut. Ei toki, tarkoitus oli lähinnä kitkeä tietyt ajoneuvot pois tietyiltä teiltä.
Laissahan ei ole oikeuksia vaan vain velvollisuuksia kuten varovaisuusvelvoite.
Muualta hallinnosta olisi voitu ottaa vielä mukaan palikoita kuten velvollisuus YVA-menettelyyn.
YVA tarkoittaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ja kyse on siitä, että esimerkiksi rakentamista mietittäessä selvitetään myös sen vaikutukset ympäristöön. Liikennepuolella tätä voisi soveltaa moneen. Onko Tesla ympäristöteko tai onko sittenkään oikeaa syytä jättää diesel rouskuttamaan Teboilin pihaan koko kahvitauon ajaksi, kuten vielä nykyäänkin joskus näkee.
Tai sitten vielä inhimillisempään eli siihen, että vähän edes miettisi.
Tuli maanantaina ajeltua juttukeikalta Teijon suunnalta ja soratietä pitkin kuten tapana on. Jokainen tietää, että näillä säillä soratiet ovat rutikuivia ja jo tasajalkaa hyppääminen nostaa ilmaan kerrostalon korkuisen pölypilven. Kahtakymppiä ajaessa pilvi on rekan pituinen ja viittäkymppiä ajaessa se ylettyy Salosta Paraisille.
Eihän tämä käynyt mielessäkään, kun siinä ajeli ja ajatus askaroi kirjoitusurakan kanssa.
Mutkan takaa tuli näkyviin tien reunassa lastenvaunut ja niiden työntäjä, ihan liian myöhään että perässä leijunut viiden kilometrin mittainen pölyseinä olisi ehtinyt laskea vaikka auton nopeus olisi pudonnut nollaan siinä siunaamassa.
Tämä on siis julkinen pahoittelu vaunukaksikolle; viimeksi tässä oli aie teitä tomuun ja pölyyn hukuttaa. Kenenkään ei sentään pitäisi joutua kulkemaan maski päässä päiväkävelyllä maaseudulla, riittää että sitä lajia on liikkeellä muuten.
***
Toukokuuhun osui pääsiäisen häntää eli kirkollisia päiviä, helatorstai ja helluntai ja ensi sunnuntaina on muuten vielä pyhän kolminaisuuden päivä.
Kieltämättä uskonasiat tai lähinnä uskon heikkous ovat käyneet mielessä. Ensin lauantaina, kun helle helli ja katu vei uuden pyörän koeajolenkille. Pimeän, märän ja kamalan talven ja raskaan kevään perään sitä ei tahtonut uskoa vielä illansuussakaan, että tämä on mahdollista: istua ja tarjeta ulkona vähissä vaatteissa ja iloisia ihmisiä ympärillä.
Sama äimistely jatkui maanantaina kirjastossa, josta erossa olemisen vieroitusoireet jatkuivat tähän asti. Jotain herätyksenomaista oli siinäkin tilanteessa, kun hyllyjen väliin viimein pääsi; hyvä, että muisti jotain lainatakin.
Kirkossahan lainaaminen taas ei niin ole suotavaa, ei ainakaan ihan suoraan kolehtihaavista kai.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
