Meri ei mahdu yhteen lauseeseen. Joillekin se on kulkuväylä ja mahdollisuus, toisille virkistymisen paikka. Biologi näkee meren ekosysteeminä ja joillekin se on uhka. Yhtä monelle merelle tuijottelussa on jotain rauhoittavaa.
–Jokaisella on oma merensä, ja se on myös symbolinen käsite, sanoo Anna Tahkola.
Hän on Mathildedalin Plattapoffiin kotiutunut kuvataiteilija, joka avaa lauantaina Kyläkonttorissa näyttelynsä Merelle tuijottajat.
Meren miettimistä voidaan jatkaa: Tahkolan ja hänen miehensä Jouni Raskin kodin pihalta meri melkein pilkistää, ja Jouni Rask puolestaan työskentelee laivalla konemestarina.
Näyttelyn alkusysäys olivat tapahtumat Välimerellä. Tahkolaa järkytti onnettomuus, joka kertoi Afrikasta lähteneiden pakolaisten laivan kaatuneen ja satojen menehtyneen.
Tämän jälkeen vastaavanlaisia uutisia on tullut lisääkin.
–Samalla kerralla meri on hautausmaa ja turistikohde. Toisella rannalla voidaan löhötä rantatuolissa ja toisella rannalla lähdetään tätä pakoon, sanoo Tahkola ja näyttää suurikokoista maalaustaan, jossa aavikolla räjähtänyt pommi heittää hiekkaa ilmaan.
Taiteilija ei halua saarnata, mutta herätellä ja synnyttää ajatuksia. Kuvaava on kahden taulun pari, joissa täyteen lastattu vene erkanee ja vajoaa.
Taiteen tehtävä herättely tai yleisen ilmapiirin heijastelu on ollut aina, Tahkola muistuttaa. Nuori kansakunta sai itseensä uskoa kultakauden mestarien teoksilla. 1900-luvun alussa taas abstrakti taide alkoi kommentoida maailman tapahtumia, vaikka teokset liikkuivatkin ennemminkin symbolisella tasolla.
Anna Tahkola on valmistunut kuvataiteilijaksi Aalto-yliopiston maisteriohjelmasta 2015. Hän on myös kuvataideopettaja.
Taiteiljan uran takana oli perinteinen lähtökohta – palava halu piirtämiseen.
–Lapsena se oli parasta, mitä tiesin, ja jos joku aikuinen osasi piirtää, hän oli automaattisesti hyvä ihminen, Tahkola nauraa.
Lue koko juttu painetusta lehdestä
