Skip to main content

Jalkapallosta iloa tennisfanille

Kun 16 vuotta sitten lähdin ensimmäiselle tennismatkalleni, kohteena oli Wimbledon. Myös toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudeskin tennismatkani suuntautui Wimpeliin.
Maailman arvostetuin turnaus, sanovat monet. Siitäkin huolimatta, että sisään pääsy edellytti tuntikausien jonottamista. Useimmiten saaliina oli sittenkin vain aluelippu, jonka kanssa taistellaan edelleen muun yleisön kanssa ulkokenttien istumapaikoista.
Sitten hoksasin, että onhan niitä muitakin samanveroisia turnauksia. Ja niiden liput voi ostaa kätevästi etukäteen. Wimbledonin lippuja ei tavallinen yleisön edustaja voi ostaa. Arvontaan voi osallistua, mutta onnistumisen mahdollisuus on hyvin pieni.

Jonottamiseen kyllästyneenä pysyinkin poissa Wimpelistä viimeiset neljä vuotta. Kaksinpelin mestaruuden voittaminen kun näyttää olevan helpompaa kuin lippujen saaminen Wimbledoniin.

Vaan viime vuonna päätin, että nyt pitää tehdä se luksusmatka lippujen kanssa. Silloin ei ole kuin yksi mahdollisuus: ottaa yhteyttä Risto H. Luukkaseen. Mieluummin reilun vuoden verran etukäteen, sillä nämä matkat menevät aina kaupaksi.
Punaiseen klubitakkiin pukeutunut herrasmies on vetänyt suomalaisten Wimbledon –matkoja jo vuosikymmeniä. Tennisansioillaan hän liikkuu turnausalueella ”tournament director”  läpyskän kera, mutta saa lippuja myös ryhmälleen.
Tänä vuonna Ripe sai kertomansa mukaan kaikkein suurimman lippusaaliinsa ikinä. Arvelin syyksi alentunutta kysyntää samaan aikaan pelattavien jalkapallon MM-kisojen vuoksi. Mutta löytyy niitä muitakin syitä. Ripe vie lipputoimiston naisille ruusuja ja suklaata. Kyllä hänet muistetaan. Suhdetoiminta pelaa.

Liput jaetaan mahdollisimman tasaväkisiin paketteihin, jotka arvotaan. Aamupalalla vedetään yhteen edellistä päivää ja ennakoidaan tulevaa. Itä-Euroopan naisten –kova –päätteiset sukunimet herättävät hilpeyttä ja niitä käännetään Suomeksi muutaman kirjaimen erolla. Pironkovasta tuli tietysti pirun kova ja Pavlychenkovasta pahuksen kova. Siitä se vasta riemu repesikin, kun Kolmannella kierroksella Pironkova kohtasi Kulikovan. Pirun kova oli parempi kun se toinen kova luovutti.
Istumapaikka juuri kentän takana mahdollistaa pelaajien rutiinien seuraamisen televisiota paremmin. Rafael Nadalilla on ärsyttävä tapa vetää housut pois pyllyvaosta ennen jokaista pistettä. Hän on tehnyt sitä vuosikausia, mutta televisio ei näytä sitä kaiken aikaa vaan keskittyy myös vastustajaan. Eikö joku voisi suunnitella Rafalle paremmin istuvat housut?

Serena Williamsin syötön vahvuutta pystyy arvostamaan kunnolla vasta paikan päällä. Meidän Jarkkomme ei pärjäisi Serenalle syöttökilpailussa. Jarkko Niemisen otteluiden seuraaminen ja Suomen lippujen heiluttaminen kuuluvat kuitenkin Luukkasen tennismatkojen ohjelmaan. Tosin turvallisuudesta vastaavat puuttuvat lippujen heiluttamiseen turhankin herkästi nykyään. Kun Jarkko voittaa taidokkaan pisteen, aloittaa Ripe joukkoineen kannustushuudon. ”Ai ai ai, mikä taito taito taito!

Pienillä kentillä pääsee todella lähelle pelaajia. Jarkon ja karsija Stefan Koubekin ottelusta  ei ollut vaikea löytää istumapaikkaa. Toista oli toisella kierroksella, kun Jarkko kohtasi kuningatar Elisabethin läsnä ollessa britti Andy Murrayn keskuskentällä.
Skotti Murrayn menestystä seurataan Englannissa ristiriitaisin tuntein. Englantilaisen on vaikea kannustaa skottia. Ja Murray antaa samalla mitalla takaisin. Hänelle ei ole niin väliä, pärjääkö Wimbledonissa, mutta US Openin hän haluaa voittaa. Sitä saa mitä tilaa.
Jalkapallo jyrää kansan keskuudessa näinä viikkoina tenniksen puhtaasti 6–0. Mutta se ei haittaa, jääpä lisää istumapaikkoja meille tennisfaneille.

minna.urpo@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: