Leena Uutela ja Anne Niemi nostavat pöydälle kaksi pakettia.
Kummastakin paljastuu kuva, ikoni. Toisessa on Pyhä ylienkeli Mikael, toisessa Jeesus Kristus.
Kyseessä eivät ole vuosisatojen takaiset esineet vaan melkeinpä uudenkiiltävät: Mikaelin on maalannut Uutela ja Kristus on Niemen käsialaa.
Ikonit yhdistyvät monen mielessä ortodoksiseen perinteeseen ja vanhoihin kirkkorakennuksiin, mutta se ei ole koko totuus. Ikoneita syntyy edelleen ja Salon seudun ikonimaalarien töistä kootaan näyttely alkuvuodeksi Perniön kunnantalon kahvilaan.
Leena Uutela on vetänyt ikonikursseja kansalaisopiston ja Muurlan opiston puitteissa. Hänen oma päätymisensä maalaamisen pariin ei kuitenkaan ollut aikoinaan itsestäänselvää. Uutelan käly kaipasi eräänä kesänä seuraa ikonikurssille ja Uutela lähti mukaan vähintään pitkin hampain.
–Mutta parin tunnin päästä siellä kaikki kirkastui. Se oli kuin olisi tullut kotiin, hän kuvaa.
Kurssi käänsi elämää jonkin verran uuteen suuntaan; vuonna 2011 Uutela liittyi ortodoksiseen seurakuntaan. Ikoneita hän on maalannut jo yli sata.
Ikonien kohdalla tosin ei sovi puhua kuvataiteesta. Ikoneita ei koskaan esimerkiksi signeerata.
–Ne ovat kristillisiä käyttöesineitä, korostaa Niemi.
–Se on kuvaksi tullutta sanaa. Maalari maalaa sen, minkä pappi saarnaa, Uutela tähdentää.
Ikonia kunnioitetaan ja se on esimerkiksi ortodoksikodissa osa kotialttaria.
–Ikoni on ikkuna rukoukseen, Niemi sanoo.
Helposti matkassa kulkevana esineenä ikonin voi nähdä näin vähän kuin aina mukana olevana kirkkona.