Kun ikää karttuu, muuttuu moni asia. Niin myös se, mitä ihminen syö tai jättää syömättä ja mitä ravinnosta jää puuttumaan.
– Moni ikäihminen tyytyy syömään puuroa ja voileipiä, mutta proteiinit jäävät saamatta, kertoo asiantuntija Henna Kyyrä Länsi-Suomen maa-ja kotitalousnaisista.
Ikäihmisten ruokailusta ja proteiinin saannin vähyydestä puhuttiin Lehmirannassa viime viikolla Syö hyvää-tapahtumassa.
Proteiinit ovat tuttu asia monelle kuntoilijalle, mutta yhtä lailla ne pitäisi muistaa vanhemman ihmisen.
– Ei ole kyse siitä, että lihasmassaa kasvatettaisiin, mutta pitäisi saada olemassa oleva lihasmassa säilymään, Kyyrä painottaa.
Ruokaa ei korkeassa iässä joko jakseta tai haluta laittaa. Joskus taitekohta on leskeksi jäämisessä.
– Niin voi käydä, että itselle ei sitten tule niin ruokaa laitettua, Kyyrä tietää.
Proteiinin saanti ei ole välttämättä hintakysymyskään, esimerkiksi kananmunat, silakka ja tietyt lihat ovat edullisia proteiininlähteitä.
– Pitää vaan osata tehdä oikeat valinnat.
Syö hyvää-hankkeen ja tapahtumien takana ovat Maa-ja kotitalousnaiset ja Kuluttajaliitto. Eri puolilla maakuntaa järjestetyissä tapahtumissa käydään läpi ruokailutottumuksia niin ikäihmisten kuin lapsiperheidenkin vinkkelistä.
Pohjana ovat viimeisimmät ravitsemussuositukset ja pohjavire tuttu: kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulisi käyttää runsaasti, rasvojen olla pehmeitä. Viljatuotteiden tulisi olla kuitupitoisia. Punaisen lihan osuus on suosituksissa kalaa ja siipikarjaa pienempi ja pienin osuus on rasvaisilla herkuilla.
Yksi huolenaihe ovat piilosuola ja –sokeri. Esimerkiksi kahden desilitran purkissa maustettua jugurttia on seitsemän sokeripalan verran sokeria.
Paljonko proteiinia sitten on riittävästi. Suositus on runsas gramma per ihannepainokilo. Esimerkiksi 70-kiloisen ihmisen pitäisi näin saada 90 grammaa proteinia päivässä. Puolestatoista kananmunasta saa kymmenen grammaa, kolmesta nakista saman verran.
