Tervepä terve. Toimituksen koillissivun viikkopalsta täytetään tässä seuraavaksi.
***
Hävikkiviikkoa mennään ja asiaa sivuttiin jo viime viikolla ja yksi sivujuoni vei sisämaahan.
Salossahan on toivottu, että kouluista ylijäävä ruoka pitäisi saada jakoon tai myyntiin. Sohvan toisessa päässä tiedettiin, että onnistuu sekin, ainakin siellä mistä sitä ollaan lähtöisin. Hattulasta löytyikin langan päähän sivistysjohtaja Jari Wihersaari, joka kertoi, että näin todella on: kunnan alakouluissa ylijäämäruokaa ovat ikäihmiset ja työttömät tervetulleita syömään lounasajan puitteissa ja sillä varauksella, että ruokaa jää yli.
Ehkä pienessä kunnassa ollaan notkeampia mutta tämä ilahdutti: parempi ruoka mamman tai papan vatsassa kuin syväkeräysastian.
***
Teemaviikko keskittyy ruokahävikkiin, mutta osataan muuallakin. Yle kertoi, että käyttämättömiä työvaatteita tuhotaan, kun julkiset ostajat kilpailuttavat valmistajat, ja sopimuksen päättyessä loppuvarastoa ei aina lunasteta.
Keväällä uutisoitiin, että muotitalo Burberry polttaa vanhoja mallistoja ihan vaan brändiä suojellakseen, mutta kerranko sitä herkkähipiäisiä ollaan. Sitä vastoin työvaatekuvio jäi oudoksuttamaan. Ettäkö kannattaa asut polttaa ennemmin kuin riipiä liiat tunnukset pois ja yrittää myydä edes osa muille. Eihän parempia kamppeita olekaan.
Selitän. Jo edesmennyt toveri teki ikänsä työtä asfalttiasemilla. Perinnöksi jäi jokunen viisaus ja rekillinen käyttämättömiä työvaatteita: takkeja ja housuja joka keliin. Vuodet ovat osoittaneet, että etevämpiä rospuuttoajan veneilyvaatteita ei ole, ainakin jos pysytään taulukkopalkkalaisen ostovoiman rajoissa. Vaatteet pitävät veden ja tuulen, huomioväreissä piisaa ja taskut pitävät sisällään, mitä niihin on kerran laitettu. Pintamuotia niistä ei saa ja hyvä niin.
Käytetyille armeijan vaatteille on vissi ostajakuntansa, luulisi että osa muistakin työvaatteista löytää käyttäjänsä. Parempi vaate veneilijän päällä kuin arinalla.
***
Tämä tuli mieleen siitä, että viikonvaihteessa avautui yllättäen mahdollisuus pinkaista saareen. Kauppakäynti aloitti retken, mutta kuten mökeillä usein, meilläkin on keittiössä pieni kuivavarasto.Jos on tullut joskus hekumoitua ajatuksella siitä, että jäisi yöksi lukkojen taakse hypermarkettiin, niin veikkohuovismaisesti tuli pohdittua sitäkin, että mitäpä rakentaisi kaapin antimista, jos myrsky estäisi kauppareissut. Tonnikalapastasta hernekeiton kautta keksikahveihin päättyvä lista ei ollut huono.
Säilykehyllyllä kaupassa tulee joskus mietittyä yhä huovismaisesti, että mistä sitä kuivakaappinsa sisällön ensi kesänä tekisi. Purkkien seassahan on jänniä herkkuja joskus.
Huovisen kuolemasta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta ja osa perintöä on kai tämäkin säilykkeistä viehättyminen. Parempi miete sardiinipurkissa kuin jossain vallan tolkuttomassa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
