Hintava vesihupi

Tervepä terve. Toimituksen koilliskassan viikkohilut lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Paljonhan puhutaan tuosta työelämän muutoksesta ja toisaalta siitä, että jotkut ovat työelämän ulkopuolella ja siitä, miten väki saataisiin kärryille. Tuttuja sanoja ovat niin kannusteet kuin velvoitteetkin.

Jos tässä joku osaa kannustaa, niin työeläkeyhtiö ainakin.

Ei saisi valittaa, kun on sen verran vakituisissa töissä, että palkka napsahtaa tilille joka kuukausi. Eikä kai ihan vakavissaan siitäkään, että laskunmaksupäivänä siitä hupenee vartissa kaksi kolmannesta. Suomalaiseksi arjeksikin tuommoista moni tuppaa kutsumaan.

Mutta tulee niitä päiviä ja viikkoja, jolloin sitä on valmis antamaan piut paut koko hommalle ja muuttamaan loppuiäksi mökille varhaiseläkeläiseksi katiskoja kokemaan. Tämä ilmiö lienee tuttu vähän joka alalta; aina välillä on jaksoja, jolloin hommia tehdään enempi ammattitaidolla kuin innolla.

Ja kas: juuri silloin lähestyy työeläkeyhtiö eläkelaskelmalla, joka suhteellisen näppärästi muutamalla rivillä esittää, mikä olisi tulotaso jos nyt heivaisi työt sikseen. Rahaa olisi suunnilleen kuukauden juureksiin tai sähköön mutta samassa kuussa ei välttämättä molempiin.

Ja sillä sitä taas motivoituukin seuraavaksi vuosikymmeksi.

***
Teemaviikkoja ja -päiviä riittää. Parhaillaan vietetään esimerkiksi eläintenviikkoa ja vanhustenviikkoa ja se päättyy Aleksis Kiven päivään ja tyttöjen oikeuksien päivään.

Kaiken päälle vietetään energiansäästöviikkoa, mikä taitaa olla niitä viikkoja joissa ei yhtä oikeaa vastausta olekaan. Esimerkiksi siinä, missä kotitalouksien vekottimien sähkönkulutus on pienentynyt, on aparaattien määrä kasvanut.

Tästä hyvä esimerkki oli talo, jossa asuimme toistakymmentä vuotta sitten: vuoden 1966 rakennuksessa oli keittiössä kaksi pistorasiaa. Kun kahvinkeitin ja leivänpaahdin olivat seinässä, jäi radio tai vedenkeitin tai muu jo käyttämättä. Joku hiiliviisas voisi kertoa, oliko ympäristölle enemmän turmioksi se, että siinä johtoja repiessä hiiltyivät varmaan niin töpselit kuin omatkin käämit välillä.

Paljonhan tuota puhutaan esimerkiksi asumisväljyydestäkin; jokaisen turhan neliön lämmittäminen maksaa sekin. Vaakakupissa ovat asumismukavuus ja asumuksen mielenkiintoisuus. Joskushan tässä mielessä yritetään sumuttaa pitämällä lattialämmitystä niin kovalla, että vieras väkisin luulee, että koko talossa on vain yksi huone. Nimittäin löylyhuone.

Arkinen haaste voisi olla se, että yrittäkääpä peseytyä kotona kuten muuripadalla varustetussa ulkosaunassa eli kahdella, kolmella pesuvadillisella. Pitkätukkaisille sallittakoon neljäskin. Kokemuksesta voi todeta, että tuntuu muuten kotioloissa hullulta jos on onnistuakseen ollenkaan.

Mainio kirjailija-muusikko Tommi Liimatta kirjoitti kiehtovan Absoluuttinen nollapiste -yhtyeensä erään kappaleen tekstiin: ”Kallein harrastuksemme on juoksevalla vedellä tiskaaminen”.

Eipä tuo toki boileritaloudessa ihan ilmaista olekaan, näillä sähkön hinnoilla.

***
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: