Skip to main content

Hienosti Heinolta

Isot juhlat ovat tulossa. Vanha smokki ei enää mahdu päälle. Mistä puku miehelle, jonka hartiat ovat kokoa 52 mutta housut vain 48. Kaverit vihjailivat, että Salosta saa.

Ajelen siis Saloon ja parkkeeraan vanhan venkuran puutalon eteen. Salon talot on rakennettu entisen merenpojan saveen. Siksi ne painuvat vähitellen maan sisään. Jotkut tasaisesti, jotkut taipuillen ja vääntyillen. Tämä talo on vajonnut eniten keskiosastaan.

Ei muuta kun sisään narisevasta ovesta. Sisätilat pursuavat vaatteista. Tuoksu on kuivahkon pölyinen. Parikin kokeneen näköistä henkilöä, mies ja nainen, kiiruhtaa kyselemään. No, smokkia tarvittaisiin, mutta löytyykö tällaiselle.

Jonkinmoisen kuhinan jälkeen vaaterivistöistä löytyy parikin ehdokasta. Toinen on täyttä villaa ja toinen jotakin sekoitetta. Olen istunut usein konserteissa ja katsellut kuinka joidenkin soittajien housunpolvet ovat paisuneet kiiltäville pusseille ja toisten taas ei. Ne ensimmäiset ovat sekoitetta ja ne toiset villaa. Siis villaa.

Lähdetäänpäs liikkeelle tästä takista. Se tuntuu heti mukavalta päällä. Tämähän on hyvä. Myyjä tokaisee kuitenkin, että tuosta on vähän korjattava ja tästäkin. Ei ongelmaa, koska peruskuosi istuu.

Sitten housut. Nekin sujahtavat mukavasti jalkoihin. Eiväthän nämä ole mitkään viiskakkoset. Onko niillä eriparisia smokkeja! Housut ovat vähän pitkät, ja takaa vyötäröstäkin täytyy hiukan kohentaa. Kyllä tästä mallismokki saadaan. Valmista tulee vaikka parin tunnin kuluttua.

Palaan jännittyneenä hakemaan smokkiani. Se nimittäin on jo minun, koska maksoin sen jo ennen korjausta. Sovituskoppiin ja mustaa päälle. Tämähän on kuin oma. Pujahdan vielä ulos näyttämään myyjälle. Mies myhäilee. Ihmettelen, miten tämä nyt näin kätevästi kävi. No, sää olt tullu erikoisliiksesee, kuului kommentti.

Tämä tapahtui muinoin Eino Heinolla. En tuntenut vielä silloin Salon seudun sokkeloita. Hangossa olin tosin kuullut, että Salosta löytyy mainio miesten pukimo. Sovittavat ja korjaavat viimeisen päälle. Eivät suostu myymään, jos ei istu. Lähettävät sitten parannetun puvun bussilla asiakkaalle seuraavaksi päiväksi.

Vuosien varrella on tullut hankittua Eino Heinolta monen moisia kuteita. Paidoista alkkareihin, päällystakeista uikkareihin, myssyistä sukkiin ja kaikkea siltä väliltä.

Kerran sattui, että suorat housut nukkaantuivat nopeasti polvien kohdalta. Kehtasin kysyä, että pidänkö pöksyjä jotenkin väärin. Myyjä katsoi ja vastasi pikaisesti, että ei housut tältä saa näyttää. Lähetetään tehtaalle ja katsotaan tilalle uudet.

Nyt kaupungilta kuuluu kummia. Ja näkyykin. Eino Heinolla liputetaan loppuunmyyntiä. Monesti ”loppuunmyynnit” ovat myyntikikkoja ja täyttä huiputusta. Tällä kertaa temppu taitaa olla totta, valitettavasti.

Mistä me nyt kuteet saadaan! Marketeistako? Ei ei! Eikö voisi vielä harkita!

Niin, ja se smokki on vieläkin aivan tiptop. Eivätkä polvet kiillä.

pajen
Jaa artikkeli: