Tervepä terve. Toimituksen itärajan viikkopuomit lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Perinteisestihän puomien lasku on helppoa. Tukkimiehen kirjanpidolla tai jollain siitä selviää hajamielisempikin.
Lipunlasku sujuu samoin, jos puheena ovat siniristi- tai muut liehuvat liput.
Äänestyslippuja taas on monesti niin paljon, että tarvitaan isompi muistivihko.
Äänestyslipukkeitahan lasketaan urakalla kevättalvella. Ensin uurniin ja sitten toisin.
Presidentinpestin saa joltisellakin varmuudella kirjoittajan tapainen hahmo: valkoihoinen, keski-ikäinen tai jo sen ylittänyt ja johonkin asemaan ehtinyt mies. Tavallaan vähän harmi sekin. Eikö meitä riitä lehtikuvissa muutenkin.
Virka toisaalta ei liene haluttu missään päin maailmaa, kuten esimerkki Atlantin takaa osoittaa. Satojen miljoonien porukasta ei ilmeisesti löydy ehdolle kuin toisaikaisia.
Eipä sillä. Hiljakkoin tuli vastaan ensimmäistä kertaa se joka presidentinvaaleissa kuultu pohdinta siitä, että entäs tämä ehdokkaiden asepalvelus sitten. Osa ehdokkaista on ruotuväkensä käynyt, kuka mitenkin pitkästi ja osa valinnut ihan toisin.
Jokuhan luulee, että asepalvelus saati pidemmän kautta käyty sellainen jotenkin antaisi valmiuksia presidentintehtävään.
Jos ajatuksen voisi ottaa vakavissaan, sille voisi nauraa.
Sehän on demokraattisen maan hienoin puoli, että koulutukseen katsomatta jokainen voi pysytellä hönttinä tai mänttinä tai toisaalta olla ihminen paikallaan ja fiksukin vielä.
Tietysti, jos palveluksen pituudesta kynnyskysymys tehdään, on hyvä sekin. Tarkoitan, että meille nopeimmin oppineille eli puolessa vuodessa tiensä siviiliin suksineille olisi turvallista tietää, että riski pestistä linnassa on olematon.
Enemmänhän sekin kuusi kuukautta tietysti valmisti viihdytysjoukkoihin, kun asiaa muistelee. Varusmiehenä olo tuntui välillä kuin olisi ollut oikein huonon takavuosien kesäteatterin puskafarssin sivuosaroolissa: metkat vaatteet päällä painetaan pitkin kangasta, välillä manataan murteella ja yritetään olla uskottavia. Tauolla laihat kahvit ja makkaraa.
Nyttemmin kesäteattereissa on rima huomattavasti noussut.
***
Monihan nauttii makkarankyrsänsä nuotiolla, vaikka kai pitäisi nauttia kohtuudella.
Oman osansa valistuksesta tekevät iltapäivälehdet, joissa vähän joka päivälle osuu joku varoittavan sävyinen lööppiotsikko. Milloin on jokin tuttu tapa turmioksi, milloin mikäkin paukama tietää lähtöä ankkuriosuudelle.
Maanantaina silmään sattui lupaus, johon on helppo uskoa. Otsikossa todettiin, että syy kolesteroliin voi löytyä suusta.
Varmasti niin. Jos jonkun suusta löytyy päivittäin kilo voita ja toinen kermajuustoa matkalla kohti pötsiä, niin eiköpä näy veriarvoissa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
