Tervepä terve. Toimituksen saaristoasiain osaston viikkolaskelma kalkyloidaan tähän nyt.
***
Hesarissa kerrottiin sunnuntaina jäänmurtajista. Kalusto ikääntyy ja uusien ostamista mietitään hyvin tarkoin.
Kuntapäättäjille rohkaisevampaa tarinaa on vaikea kuvitella.
Uutisen mukaan uuden, öljyntorjuntaan sopivan murtajan hinta on noin sata miljoonaa euroa, käyttöikä puoli vuosisataa ja jotain aparaatti myös tuottaa.
Paljonhan tuo on rahaa, mutta suhteutetaan.
Salo on kaupunkien sarjassa nakkikioskiluokkaa ja silti yksin kaupungin perusturvapuoli kuluttaa vuodessa puolentoista murtajan hinnan verran rahaa.
Valtion kukkarossa on velkarahaa, mutta se ei murtajan takia sen vertaa vajene että kenenkään luulisi asiasta vaivautuvan.
Vaan jo pähkäillään ja emmitään, kun nyt puheena on jotain minkä voi silmällä nähdä.
No, siinä vaiheessa torstaita, kun tämä lehti kolahtaa laatikoihin, istun kuuntelemassa miten Salon valtuusto aikoo ensi vuoden rahat pistää jakoon.
Tuskin menee paljon pieleen jos veikkaa, että eniten fiilataan ja höylätään ymmärrettävän kokoisia rahoja tai hyvin konkreettisia asioita.
Pelko pois siis valtuutetut, sitä on liikkeellä.
***
No. Köyhän ei kannata ostaa halpaa, kertoo vanha viisaus, mutta se on kukkua.
Kahvin hintahan on kohta samoissa bensan kanssa.
Näinpä nuukana ostin päivänä eräänä sitä halvemman pään pannujauhatusta.
Se jos mikä maksaa itsensä takaisin, kun paketti kestää tuplaten merkkitavaraan verran. Mokomasta ei tee mieli keittää aamun pakollisten jälkeen yhtään santsikupillista.
***
Aamu-uutiset kertoivat maanantaina, että kuumemittarien tarkkuus on sitä ja tätä. Usein syynä on käyttöohjeiden epätarkkuus tai käyttäjän säheltäminen.
Käytännön vinkki oli, että digitaalimittarinkin voisi antaa olla onkalossa vielä sen jälkeen, kun merkkipiippaus on kuulunut.
Totta on, että käyttäjällä on osuutta mittarin näyttämään. Takavuosilta muistan, että armeijan mittarit sai taitava mittaaja näyttämään ihan mitä halusi.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi
