Tervepä terve. Toimituksen itäseinän viikkovärit valitaan tässä seuraavaksi.
***
Viime viikolla tehtiin samoin ja valittiin lehden nimiöön mustan sijaan sateenkaaren värit.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavaa Pride-viikkoa vietettiin näillä main ja siihen liittyi tuokin.
Värikkään logon tarkoituksena oli kertoa, että lehti on viikon aikana esiin tuotavien arvojen ja vähemmistöjen oikeuksien takana. Ei sille oikeastaan ole vaihtoehtoakaan.
Asiasta ei toimituksessakaan tarvinnut neuvotella yhtään. Täällä meillä on parempi trio kuin monella tanssilavalla.
On myönnettävä, että etukäteen mielessä kävi sekin, että näinköhän sateenkaareva logo saa jonkun tulemaan lankaa pitkin toimitukseen ja antamaan täyslaidallisen. Sitähän ei koskaan tiedä: onko seudulla jokin kolkka, jolle nykyaika ei ole ehtinyt.
Ja nyt on myönnettävä, että näin ei käynyt. Meille asti tullut palaute on ollut voittopuolisesti myönteistä. Ei kananmunia ikkunoissa, ei tilausten joukkoperuutuksia, ei purnausta.
Ensi hätään ja ennen muuta tekisi mieli uskoa, että kas, meilläpä on fiksut ja ajassa kiinni olevat tilaajat. Kun isompien lehtien Pride-juttujen kommenttiketjuja lukee, huomaa niissä puhuttavan erittäin rumia ja ihan omalla nimellä – mutta täällä meillä marinat olivat todella vähissä.
Tai sitten ujostellaan. Kehua tohditaan, mutta suoraan sanominen, se on lajina sittenkin vaikeampi, etenkin jos nimellään pitää.
Eikä tässä täältä katsoen ole moittimista: työ tasa-arvon eteen ei voi olla väärin ja vain höntti sanoo muuta ääneen. Jos närästää, senkin voi jättää sanomatta ihan sillä, että asia ei ole keneltäkään pois.
Niin hullunkurista on maailmanmeno: pitäisi olla valveutunut ja osallistua, mutta joskus on tärkeintä tietää, minkä asioiden voi vaan antaa olla ja jatkaa taaperrusta.
***
Eipä sillä, ettei pieni rassaaminen käynyt mielessä. Silmään otti sellainenkin uutinen, jonka mukaan Qatarin emiiri vierailee Suomessa ja on täällä vielä tänään.
Qatar on öljyvaltio, josta ei raha lopu kesken mutta monen muun asian suhteen ovat olot poskellaan. Esimerkiksi juuri seksuaalivähemmistöjen asema on surkea.
Sitä minä tässä vaan, että olisipa ukkeli ponkaissut tänne jo viime viikolla, kun vähän joka kylässä oli sateenkaariliput saloissa. Siinä olisi ollut kotiinviemisinä vatsa-Qatar.
***
Ilonaiheita on saanut poimia pitkin viikkoa kuin punkkeja nahasta saariviikonlopun jälkeen. Yksi on pienempi ja toinen sitäkin pulskempi.
Yksi tuli vastaan Särkisalon koulussa tiistaina, kun piti lukemisesta kysellä. Lukijoita sieltä löytyi ja kerrassaan fiksuja kommentteja aiheesta.
Täällä itänurkassa ei voida ajatella elämää ilman kirjoja: tätä kirjoittaessakin on mielessä se, että pääsee illalla lopettamaan kesken olevan dekkarin ja selviää murhurin nimi ja syyt veritekoihin.
Lukemattomuudesta on huolestuttu, aiheesta ja monelta kantilta: vähäisin ei ole pelko siitä, että kohta ei voi käyttää kuin viittä eri sanaa, jotta jokainen ymmärtää, mistä on kyse.
Tyylilajeista puhumattakaan: sarkasmia tai ironiaa tai parodiaa ei kohta uskalla viljellä kuin pienellä koealalla.
Mitä parhainta kuului Särkisalosta sikälikin, että siellä lukuhaastekirjat ja muu koulun vuoksi luettava ovat uusia tai uudehkoja lasten ja nuorten kirjoja, eivät pakkoklassikoita tai muuta takavuotista.
Hienoa: lukeva kansalainen on varmemmin kärryillä maailmanmenosta aikuisenakin jo siksi, että pystyy lukemaan uutisia. Ihan kaikkea ei voi kertoa kymmenen sekunnin Tiktok-videolla.
Tämä liittyy tavallaan Prideen tämäkin: on kansalaisoikeus ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu ja lukemalla saa siihen eväät.
Paitsi, että joskus tietysti käy vähän toisin: kerran ehti kastikekattila kiehua melkein kuiviin, ennen kuin sen huomasin. Oli kirjassa niin väkevä kohta menossa, ettei siitä malttanut nostaa nokkaansa. Väkevää tuli tuli kastikkeestakin.
***
Heip
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
