Skip to main content

Ei nimi miäst pahen, jollei miäs nime

– Nyy päästi sit siitäki asjast rauha, ettei tart enä arvutella mikä Jennin poja nimeks tule. Kyl pian ruppe tulema Aaro nimissi poikki. Se ny arvas etukätte, ettei Jenni an pojales mittä filmitähre eikä poplaulaja nime. Iha hyvä suamalaine nimi, Kerttu juttel.
– Kylmar Saulilaki jotta sanomist siit nimest ol, meinas Armi.
– Saulil on jo poikki ennestäs, kyl tää o Jennin poik ja hää o nimen päättäny, kinas Kerttu.
– Kuvi ei vaa ol näytetty, et ihmise sais syynätä, kene näkkö pojas o. Kuninkalise näyttävä koht kuvi ja nimiki on tiaros paljo enne ristjässi ja seeki sanota mikä herttua tai herttuatar laps o.
– Samal taval he kualastava ja kakkava niinku muukki kualevaise, olkko sit mitä herttuoi hyväs, ol Kertu miälipire. Mää ei oikke muist, et kummot meil noitte kaksosflikkoje nime annetti. Heitist tul kertalaakistas eläm nii vaikjaks, et sitä vaa tykätti, et täytti eres nime olla helpoi. Josta sit ne Seija ja Maiju sit tuliva. Kerra heitil ol simmone älli, et heitil o liian tavalise nime ja hee leikkisivä, et hee ova Sabina ja Desire, ku sillo ol nee laulu muatis, mut kyl hee sihe sit kyllästysivä. Toist se ol mul, ku enne ei ollu noit henktunnuksi, minkä kans nykysi vallan pelata. Ku täytys jossa viralises paikas sano koko nimes ja mää sanosi Gertrud Ingeborg Grundström. Siin ol tavamist, et kaik gee ja bee ja dee osusiva kohrales.
Ku mää tuli ensmäsen kerra tuleva anoppin ette ja sanosin nimen Gertrud, nii hää oikken peljästys, mut kyl hää sit rauhottus, ku mää sanosin, et sanoka Kerttu vaa.
– Mistäs sul toi Untamo nimi on tullu, olik sun vanhempas jotta Kalevalast innostunei? Armi kysys Unskilt.
– Ääi, mitä hee ny simmosest. Mut sihe aikka kylä naise tilasiva porukal niit Nyyrikei ja Perjantait ja mitä niit ol ja lukiva niit sit vuarotelle. Siäl ol jossa ollu joku rikas ja komja ison talon poik, ketä kaik flika sit kovin piirittivä. Et seen perui mun nimen o.
–Sanota et nimi on enne, mut ei se sun kohralas ainaka paikkatas ol pitäny, nauroi Kerttu.
–Tero nimest meil oliki sit kovemp nappaus, ku mää tykkäsi, et see ol jollan taval omituine nimi, ku mää en tuntenu sillo kettä see nimist. Ei sillo ollu mistä Pitkmäestäkä viäl mittän tiatto. Mää olsin tahtonu poja nimeks Matti, mut Kerttu tyrmäs sen koht, sanos Unski.
–No nii, ku sää sanois, et see mallais nii hyvi, ku olsis Seija, Maiju ja Matt. Siin se juur ol, vaik o nii lyhkäne nimi, nii ei sitäkä jakset täälpäi sano loppussaakka vaa se o Matt. Siin kinatti ja piretti mykkäkoulu eikä päästy sovinto.
–Juu ja sit sää rupesis suunnittelema, et simmot kans paljon pruukata, et anneta joku simmone nimi, mitä suvus on enne paljo ollu. Sun suvusas ol kuulemma ollu montta Brynolf nimist miäst. Sillo mää sit luavuti ja sanosin , et olkko sit se Tero, mut toine nimi on sit Juhani, see mää sit päätän. Ja annas olla, ku pap kyssy poja nime, nii sillon Kerttu kilautta, et Tero Johannes.
Emmää siin papi noka al sit voinu tappelema ruveta ja simmose nime poik sit sai ja hyvi hää o nimes kans pärjäny, ei siin mittä.
–Ei siin nimes mittä vikka ol, myänsivä Niku ja Armiki.
– Mut sanos Kerttu nyy toristajie läsnäolles, ku sää sanosis sillo, et teijä suvus on paljo Brynolf nimissi äiji. Mee olla olttu kymmeni vuassi naimisis enkä mää ol ikä kuullu ensmäsestäkä see nimisest. Verik sää se iha omast päästäs?kysys Unski.
– Kerttu kohaut olkpäitäs ja vastas, et mitä väli sil o, pääasja , et poik sai kunnolise nime.

Mantar

Jaa artikkeli: