Tervepä terve. Toimituksen koillislatomon viikkopalstat täytetään tässä seuraavaksi.
***
Olohan ei parhaillaan ole pahinkaan vaan Hyvinkään. Viime viikosta meni nimittäin niissä maisemissa pari päivää Sanomalehtien liiton järjestämillä Suurilla lehtipäivillä. On myönnettävä että keikka oli antoisa ja opettavainen. Koiranomistajat tietävät, miten tärkeää joskus on saada nuuhkia lajitovereita.
Ennen muuta tapahtuma opetti, että lehtiala jos mikä on tasa-arvoista hommaa, ainakin jos meidät pienet laitetaan riviin. Useammassa seurueessa tuli selväksi, että työn plus- ja pulmapuolet ovat jokseenkin samoja, tehtiinpä lehteä oikein pienellä porukalla Perniössä, isommalla Laukaalla tai vielä isommalla Kuusamossa. Tai missä vaan muualla.
Lehden yksi tehtävähän on pitää osaltaan demokratiaa käynnissä; vallan vahtikoiristakin on puhuttu ja näin edelleen. Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa, ja sen iso osa on sananvapaus – ja se, että sitä halutaan käyttää. Tässä mielessä näillä tanhuvin olisi vielä vähän tekemistä, jos halutaan olla maan parasta tienoota näiltäkin osin.
Tuossa vieressä ammottaa nimittäin yli puolen sivun leveydeltä mielipidepalstaa. Kovin usein siihen joutuu taittamaan jonkun yleispätevän kirjoituksen. Niissä voi olla tärkeää asiaa ja siisti kieliasu, mutta paikallisia ne eivät useinkaan ole. Ja juuri sitä tekstien tuolla palstalla pitäisi olla.
Hyvinkäältä tarttui matkaan kassillinen muita paikallislehtiä. Jos ei juuri muussa ole lehtien välillä isoja eroja, niin tässä on: osassa lehdistä mielipiteitä on toista sivua, eivätkä palstoilla ole äänessä aina poliitikot isoista asioista, vaan tavalliset eri-ikäiset ihmiset arkisista ja paikallisista asioista, toki koirankakkaa suuremmista. Siitähän tässä on kyse. Elämä eteläisessä Salossa eli perniöläisyys tai särkisalolaisuus ei ole politiikkaa, historiaa tai juhlapuheita, vaan sitä arkea, missä käydään töissä, koulussa, päiväkodissa, yritetään ja harrastetaan, nähdään kavereita, iloitaan ja murehditaan, ollaan terveinä ja sairastellaan, tarvitaan palveluita ja kuollaankin. Elämäähän on, mistä todistaa jo se, että joka viikko kyliltä löytyy ainekset kokonaiseen lehteen.
Jotenkin tuntuu mahdottomalta uskoa, että tämä arki olisi niin hyvää, ettei siinä enää ole saumaa parannusehdotuksille. Tai niin huonoa, että siinä ei olisi mitään kehuttavaa. Enkä etenkään usko, että täällä turhaan kainosteltaisiin omien mielipiteiden julki tuomista vain siksi, että joku voi katsoa pitkään. Ei sitä pelätä muuallakaan, eikä kai täällä olla pekkaa pahempia, eihän.
Paperin ja kynän puute ei ole tekosyynä käypä, napakka viesti kännykällä on jo hyvä alku. Pyromaniaan tai tupakinpolttoon en voi toivoa kenenkään ryhtyvän, mutta tässä mielessä voi toivottaa, että antaa palaa, vaikka jo tänään.
Sanonnassakin todetaan, että nopee ei ole häpee.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
